Uutiset

Teatteriravintolassa tuoksui taide

Näyttelijä Artto Hammaren myöntää, ettei hän osannut 70-luvun puolivälissä oikein edes haikailla vanhan Teatteriravintolan perään, kun rakennus purettiin. Hammaren harjoitteli jo seuraavaa näytelmää, eikä aika riittänyt nostalgiaan.

– Ei silloin kyseenalaistettu rakennusten purkamista. Ostin kuitenkin kuormallisen Teatteriravintolan hirsiä, jotka paloivat iloisesti saunan pesässä. Osasta tein entisen talomme pihalle tuolit, mutta ne ovat kai jo lahonneet, 90-luvun alussa eläkkeelle jäänyt näyttelijä hymyilee vinosti.

Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen omistaman Teatteriravintolan purkaminen ei tullut yllätyksenä. Hämeenlinnan Kaupunginteatterin näyttelijät olivat jo monasti olleet sydän syrjällään talonsa puolesta. Välillä sitä oltiin remontoimassa, välillä purkamassa ja välillä perustettiin taas uusi toimikunta miettimään asiaa. Tosiasiaksi kuitenkin jäi, ettei talovanhukseen saatu taiotuksi lisää tilaa.

– Se oli repivää aikaa, mutta meille tärkeintä oli näytteleminen. Kun pihalle ilmestyi kummallisia julkisivulaattoja, arvasin, että loppu on lähellä ja muutto edessä. Ikinä en ole ollut mukana yhtä kovatöisessä muutossa, kun tavaraa rahdattiin vintiltä pois.

Kaupunginteatteri muutti Teatteriravintolasta väliaikaisiin tiloihin ja näyttelijät esiintyivät muun muassa Raatihuoneella. Nykyisiin tiloihinsa, jotka nekin ovat yhä väliaikaiset, teatteri pääsi muuttamaan jonkin ajan kuluttua.

– Uusissa tiloissa ei tuoksunut samalla tavalla teatterilta. Sen tuoksun tuo vain aika.

Duunari ja taiteilija
Hammarenin ja Teatteriravintolan tiivis liitto alkoi jo vuonna 1946 ja kesti lähes 30 vuotta. Kenkätehtaalla päällistenleikkaajana työskennellyt 18-vuotias mies houkuteltiin mukaan silloisen työväen näyttämön iltanäyttelijäksi. Operettipainotteiseen ohjelmistoon kaivattiin salskeita miehiä.

– Ensimmäinen roolini oli olla neekeritarjoilija Kalle Aaltosen morsiamessa. Minulla oli jopa repliikki, sillä sanoin ”Kiitos perkkele!”.

Hammaren pääsi heti ensimmäisestä roolistaan lähtien Teatteriravintolan arkeen kiinni. Taloon tuli vain kylmä vesi ja poltetulla korkilla mustaksi maskeerattu näyttelijä sai jynssätä nahkansa punaiseksi esitysten jälkeen. Helpotusta toi isossa muurinpadassa lämmitetty vesi.

– Teatteriravintolassa oli ahdasta. Johtajalla oli pieni toimisto käytössään ja toinen vielä pienempi toimisto toimi iltaisin pukuhuoneena. Silloin esitettiin paljon koreita operetteja ja pukujenvaihto oli melkoista sutinaa.

U:n muotoisen talon pihalla oli kivirakennus, jonka alakerrassa oli biljardi, keskikerroksessa tilat työväenyhdistykselle ja yläkerrassa harjoiteltiin muun muassa painia. Monasti näyttelijöitä saatiin hakea biljardipöydän äärestä takaisin näyttämölle.

– Teatteriravintolassa oli tanssit keskiviikkoisin ja lauantaisin ja meidän vuoromme oli torstaisin ja sunnuntaisin. Taloon saatiin nouseva katsomo vasta vuonna 1956. Siihen asti vahtimestari ja talonmies saivat urakoida katsomon 250 puutuolia irtonaisten korokkeiden päälle ennen esitystä.

Artto Hammaren muistaa, ettei teatterin näyttämöllä ollut säilytystiloja. Kulissit ja muu rekvisiitta rahdattiin kapeita portaita pitkin vintille tai kellariin.

Teatterissa käytiin ahkerasti
40- ja 50-luvuilla teatteri oli Hämeenlinnassa suosittu ajanviete. Aikana ennen televisiota teatterissa käytiin ahkerasti ja yhden näytäntökauden aikana oli jopa 7-8 ensi-iltaa. Kun Teatteriravintolaan tehtiin 50-luvun puolivälissä täysremontti, oli elämä yhtä juhlaa.

– Katsomosta tuli nouseva ja penkeistä pehmeät. Oli yhtä juhlaa, kun taloon saatiin jopa lämmin vesi. Talon vihkiäiset olivat upeat.

Teatterilaiset tekivät keväällä ja joskus talvellakin kiertueita maakuntaan. 40-luvulla kiertueelle lähdettiin kuorma-auton lavalla, mutta 50-luvulla kulissit heivattiin linja-auton katolle.

– Nykyisin ei niin saisi matkustaa, mutta me ahtauduimme kaikki sulassa sovussa kuorma-auton lavalle rakennettuun kopperoon. Puutteet lisäsivät yhteishenkeä. Niinä vuosina tuli valtavasti ystäviä.

Artto Hammaren muistaa Teatteriravintolan näyttelijöistä muun muassa Ritva Valkaman ja Pertti Palon, jotka joukuttelivat myös Tauno Palon usein vierailijaksi. Seela Sella, Eeva-Maija Haukinen, Kaarle Juurela ja Anja Pohjola olivat tuttuja nimiä ja Leo Jokelakin nähtiin Hämeenlinnassa usein.

– Tänne tultiin mielellään töihin sijainnin takia.
Erityisen jännittävää oli, kun katsomon eturivissä istui tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Havukka-ahon ajattelija ja Täällä Pohjantähden alla houkuttelivat Kekkosen Teatteriravintolan katsomon etupenkille.

– Teatteriravintolassa oli aivan oma tunnelmansa, joka kiehtoi ihmisiä ja teatterin tekijöitä.

Artto Hammaren vakinaistettiin näyttelijäksi vuonna 1965. Hänellä on vieläkin tallella vanhoja kuvia Teatteriravintolassa pyörineistä näytelmistä ja värikkäitä juttuja riittää. Onneksi vanhoja Teatteriravintolan aikaisia muistelukavereita löytyy vielä Hämeenlinnasta ainakin kaupunginteatterin lippukassa Airi Virtasesta sekä Matti ja Arja Nurmisesta.

Päivän lehti

19.1.2020