Uutiset

Teatterissa rehottaa tyhmyyden vapaus

A-studio avasi keskiviikkona teatterin oven. Helsinkiläisen Ryhmäteatterin ohjaaja Susanna Kuparinen puolestaan avasi ohjelmassa oven politiikkaan näytelmällä Eduskunta.

Poliitikot ovat omaa etuaan saalistavia juoppoja, joita lahjotaan viinalla ja huorilla. Rakentaminen on rikollisuutta ja veroja kierretään.

Kuparinen valitti, ettei maassa ole ”riippumattomia valvovia elimiä”.

Eduskunta on ”dokumenttiteatteria”: esitys perustuu ohjaajan mukaan tosiasioihin, joiden paikkansapitävyyttä ei ole varmistettu.

Värikkäitä teatteriterveisiä saavat Jutta Urpilainen, Mari Kiviniemi, Anni Sinnemäki, Jyrki Katainen ja Timo Soini.

Yhteisten asioiden hoitaminen on lahjontaa viinoineen ja huorineen. Oikeuslaitos, poliisi, rahoituksen valvojat, verottaja ja media sulkevat saastan edessä silmänsä.

Varmaan rikolliset tukkivat lahjonnalla myös tuomareiden ja toimittajien suut.

Kun paise on löydetty, sen voi puhkaista, kunhan on löydetty puhkaisija.

Sankariksi nousee Ryhmäteatteri, ohjaaja Kuparinen opetuslapsineen, jotka todistivat televisiossa liikuttuneina uskoaan maan mädännäisyyteen.

On siunattua, että totuuden valo edes yhdessä paikassa palaa suurella liekillä. Samalla on murheellista todeta, millainen kyky Kuparisessa menee ohjaajana hukkaan.

Hänestä olisi tuomariksi, poliisiksi, verotarkastajaksi, rikollisen rakennusmaailman puhdistajaksi, yksinvaltiaaksi..

Taas kerran on kysyttävä, mikä voima vetää taiteilijoita – varsinkin teatteria – kohti politiikkaa. Kun ohjaajat ja näyttelijät eivät politiikasta mitään tiedä, se kannattaisi kiertää kaukaa.

Ryhmäteatterin näyttelijät korostivat tehneensä paljon työtä. Porukka olisi voinut tavata kuukausikaupalla ydinvoimalan käyttöohjeita. Kun ei ymmärrä ei ymmärrä.

Työtä ei tässä tapauksessa mitata kellolla ja kalenterilla vaan lopputuloksen laadulla.

Kuparinen voi olla hyvä satunäytelmien ohjaaja, hänen pitäisi vain löytää vahvat alueensa.

Politiikasta voi ottaa selvää, mutta tulosta syntyy vain nöyrästi opiskelemalla. Kaikkitietävän taiteilijan roolissa yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Mikä on Ryhmäteatterin suhde rappioon?

Teatteri saa tukea Helsingin kaupungilta ja opetusministeriöltä, kassoista, joita saastapoliitikot ovat olleet täyttämässä. Likainen raha kelpaa teatterille.

Mihin tällaista taiteen vapauden nimissä tehtyä tyhmyyden vapautta tarvitaan? Taiteessakin roska ilmeisesti myy hyvin.

Eduskunnan idea on lainaa natsi-Saksan propagandaministeri Josef Goebbelsiltä: kun valehtelet tarpeeksi paljon, täydestä menee.

Poliitikot – ja demokratia – eivät saasteämpäriä niskaansa ansaitse.