Kolumnit Uutiset

Tehtävä: elinvoimaantuminen

Tiedättehän t-paidan, jossa lukee Volter Kilven tiiliskivikirjaan viitaten ”Olen lukenut Alastalon salissa”. Mistä saa t-paidan, jossa seisoo ”Olen lukenut Hämeenlinnan elinvoimaohjelman”? Luin ja ostaisin. Selitän.

Rengon mies henkeen ja vereen, entinen kunnanjohtaja Antti Leinikka muistutti eilen HäSa:n mielipidepalstalla, että kuntaliitosten yhteydessä Hämeenlinna lupasi turvata myös ”kaupungin osakeskusten” elinvoiman.

Kiinnostukseni ohjelmaan oli herännyt jo maanantai-iltana, kun tiedote kertoi kaupunginhallituksen sen hyväksyneen. Yksi kolmesta tekstin pikkumuutoksesta kuului ”Tuulos: maaseutu, jossa vahva kaupallisten palvelujen keskittymä, mutta silti pieni ja rauhallinen.” Alunperin Tuulosta luonnehdittiin näin: ”Maaseutu kaupungin palveluilla, pieni turvallinen ja rauhallinen”.

Pakkohan tuo monikymmensivuinen opus oli lukea, kun päättäjätkin olivat sen noin tarkasti syynänneet. Osallistamisen hengessä suosittelen tutustumista kaikille. Vaikka tekstissä on myös loputtomien workshoppien lätinää, saa siitä maailman myrskyjen ihmettelijä hyvän yleiskäsityksen, kuinka Hämeenlinnassa ei aiota jäädä tuuleen makaamaan.

Elinvoimasta on viime vuosina alettu puhua enemmän kuin elinkeinoista ja vetovoimasta. Onhan se söpöä. ”Elinvoima” elollistaa yhteiskunnalliset rakenteet, eli kaupungit, valtiot sun muut. Rakkautta ja Substralia? Ei, ne eivät riitä.

Kyse on ennen kaikkea rahasta. Miten saadaan kaupungissa rahat riittämään? Kunnallispolitiikassa rahalla on itseisarvon sijasta enemmän välinearvoa: sillä tuotetaan palveluita, joista tulee kaupunkilaisten hyvinvointi.

Elinvoiman perään on huudeltu Hämeenlinnassa eniten kannettaessa huolta kaupunkikeskustasta. Mutta ilman muuta sen pitää koskea myös liitoskaupungin maaseutualueita. Ja ennemmin tai myöhemmin koko seutukuntaa ja Helsinki–Hämeenlinna–Tampere -kasvuvyöhykettä. Toivottavasti ennemmin. HHT ei saa tarkoittaa ”hiljaa hyvä tulee”.

Hämeenlinnan isojen kehityshankkeiden helmasynti on ollut liian verkkainen eteneminen. Eikä läheskään aina syynä ole ollut kaupungin oma toiminta tai toimimattomuus.

Elinvoima on tehtävä, mutta mitkä sen tekevät? Kaupungin brändi ja imago. Koulutus ja työvoima. Yritysten menestyminen. Näitähän mietitään joka kaupungissa.

Vanhat ”kärjet”, eli linnan ja Aulangon kehittäminenkin muistetaan ohjelmassa mainita, mutta kiintoisampi nosto on vaikkapa rautatieaseman tienooseen panostus.

Tämäkin ohjelma on poliittista päätöksentekoa ohjaava asiakirja, joten kovin paljon konkretiaa ei siltä ole reilua odottaa. Mukana ovat silti Moreeni, Centra, Engelinranta, Kantola ja Kirstula, jossa joka tapauksessa tapahtuu lähivuosina, kävi autokaupan miten tahansa.

Jos elinvoimaantumisen ihmettä vain varrotaan, koittaa kuihtuminen. Voi olla, että ruotsalaiset Ruukista huolen pitävät ja että ulkomailta tulee tuota pikaa hyvä haltija jättiautokaupan rahoittajaksi, mutta ei niiden varaan voi tulevaisuutta perustaa.

Päivän lehti

30.5.2020