Uutiset

"Teinien elämä on draamaa"

-Teinisarja, kiteyttivät Hämeenlinnan lyseon lukion abiturientit Lauri Takala ja Niina Korhonen, kun he näkivät ensimmäisen osan tänään keskiviikkona alkavasta uudesta televisiosarjasta Rakastuin mä luuseriin.

Takala ja Korhonen sekä kolmisenkymmentä muuta lyseon lukion oppilasta olivat reilu vuosi sitten mukana sarjan kuvauksissa avustajina.

Rakastuin mä luuseriin kertoo hämeenlinnalaisista lukiolaisista, jotka painivat samanlaisuuden vaatimusten ja erilaisuuden sietämisen kanssa. Sarjassa koulun suosituin tyttö, Iina, rakastuu omaksi yllätyksekseenkin kirjakieltä puhuvaan nörttiin. Iinan aikaisempi poikaystävä ajoi kalliilla avobemarilla ja osteli kalliita lahjoja.

-Nörttejä on kyllä rajusti ylivedetty sarjassa. Eikä kovin moni lukiolainen taida ajella uusilla bemareillakaan, Takala tuumailee.

-Teinien elämähän on draamaa. Samalla tavalla tässä sarjassa asiat on kärjistetty äärimmilleen. Yläastetta käyvä pikkusiskoni varmasti katselee mielellään tätä sarjaa, mutta ihan lukioikäisille tämä ei taida olla tarkoitettu, Korhonen arvelee.

Kuvauksia pihalla ja baarijonossa

Hämeenlinnan lyseon lukion opiskelijoita kuvattiin sarjaan alkukesästä ja -syksystä 2004. Yhteensä kaksi viikkoa kestäneet kuvaukset tehtiin lyseon pihassa. Sessioon mahtui myös kolme yötä baarijonossa.

– Oli ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon porukka on muuttunut reilussa vuodessa. Eka jaksossa löysin itseni istumasta koulun portailla, Takala sanoo.

Ylen porukka kävi ennen kuvauksia rekrytoimassa väkeä Hämeenlinnasta.

– Lukion ilmaisutaidon ryhmästämme haettiin aluksi varsinaisia näyttelijöitä sarjaan, mutta sopivia ei löytynyt. Lopulta halukkaat pääsivät kuitenkin mukaan avustajiksi, Korhonen muistelee.

Liksaa ja lomarahat vaivan palkaksi

Niina Korhosen mielestä kuvauksissa ei ollut ollenkaan vaikea unohtaa kameran läsnäoloa.

-Jos kuvataan yhdeksän tuntia päivässä, ei siinä kukaan jaksa koko päivää miettiä, onko kamera paikalla vai ei, Korhonen muistuttaa.

Korhosen ja Takalan mukaan ohjaaja kertoi kuvauksissa koko ajan, mitä hän haluaa. Joskus se oli istuskelua, joskus kameran edestä kävelemistä, joskus taas lähikuvia.

– Ja saihan tästä vaivan palkaksi rahaakin: oikeata tuntipalkkaa ja lomarahat päälle, Takala naurahtaa. (HäSa)

Päivän lehti

19.1.2020