Uutiset

Teiniketju etulinjaan

Suomi-äiti aikoo taas kerran riistää lapset rinnoiltaan ja lähettää heidät puolustamaan demokratiaa. Sekä pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) että kokoomuksen tuore puheenjohtaja Jyrki Katainen, vasta äsken teini itsekin, ovat lämmenneet ajatukselle tehdä 16-vuotiaista äänestäjiä.

Nuorison kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on vähäistä, heitä ei juurikaan kiinnosta kuka päättää tai mistä päättää. Johtavat poliitikot ovat syystä huolissaan, jatkuvuus politiikan arkielämässä on uhanalainen.

Puoluejohtajien ajatuksenjuoksu on sinänsä ylevä, mutta toteutuessaan se teettää kosolti töitä ennenkuin lapsisotureista koulitaan demokratian kelpo ritareita, uskollisia äänestäjiä ja kunnanvaltuutettuja.

Ensimmäiseksi katse suuntautuu peruskouluihin ja lukioihin. Olen likeltä seurannut, ajoin huolestuneenakin yhteiskunnallisten opetusaineiden vähyyttä. Tuntikehyksiin ei ole kyetty, haluttu tai ymmärretty liittää arkielämän yhteiskuntaoppia.

Nuorten tiedot yhteiskunnasta ovat perin ohuita. Heille tuottaa vaikeuksia vastata kysymykseen, kuka valitsee valtuuston, mitä tehtäviä kuuluu lautakunnille tai mitä kunnissa ylipäätään puuhastellaan.

Nuorisoa ei voi yksin osoitella, tiedot ovat yllättävän hataria myös täysi-ikäisillä kansalaisilla. Verovelvollisia ei tunnu kiinnostavan, ketkä heidän rahoistaan päättävät, äänestysprosentit matelevat alamaissa. Tällä menolla valtuustot eivät kohta nauti enemmistön luottamusta.

1970-lukua muistellaan ylipolitisoitumisen vuosikymmenenä. Kouluneuvostot ja teinikunnat heiluttivat puoluetunnuksia, sirppi ja vasara veivät monen patavanhoillisten lehtorien yöunet.

On perää, että nuoruuden innossa mentiin joskus mauttomuuksiin, politikoitiin politikoinnin vuoksi, opittiin kähmimään ja juonimaan. Mutta samalla iskostui nuppiin moni hyödyllinen kansalaistaito kokoustekniikasta alkaen.

Mitä näistä 70-lukulaisista sitten isona tuli? Vallankumousta he eivät reteistä iskulauseistaan huolimatta tehneet, idän työkalut ja aatteet unohtuivat.
Osa lopetti tyystin, keskittyi työhönsä ja asuntolainojen maksuun. Mutta monille yhteiskunnallinen kipinä nousi täyteen paloon.

Joistakin sukeutua kunnanpamppuja ja pikkuvirkamiehiä. Terävimmät ovat 2000-luvun ministereitä, kansanedustajia, talouselämän ykkösketjua tai diplomaatteja, jotka tapaavat itsenäisyyspäivänä linnan juhlissa.
Jotkut reppanat jumiutuivat nuoruutensa juoksuhautoihin. Heistä tuli nälkätaiteilijoita, kaikenkarvaista vaihtoehtoväkeä, yleisoppositiolaisia.

Ajatus 16-vuotiaiden äänioikeudesta on kehittelemisen arvoinen, jos heille annetaan kelpo eväät. Tieto siitä, kuka on HIM-yhtyeen basisti, ei valitettavasti riitä.