Uutiset

Tekniikka ei saa jyrätä historiaa – tulevaisuuden Suomessa tarvitaan selviytymistaitoja

Kun tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen ja taiteilija Jorma Uotinen kohtaavat pohtiakseen sata vuotta täyttävän Suomen tulevaisuutta, yhteisymmärrys syntyy hyvin pian.

Tulevaisuus syntyy tässä ja nyt. Ja jotta siitä tulisi hyvä, oppia on etsittävä historiasta.

Sen vuoksi molemmat haluavat säilyttää historian pakollisena oppiaineena Suomen kouluissa.

– Sivistys kumuloituu, kun opimme menneisyyden virheistä. Minusta on todella tärkeää käydä läpi vaikkapa sitä, miten kolmas valtakunta syntyi, ettemme joudu enää ikinä samanlaiseen tilanteeseen, Hiltunen korostaa.

– Kaiken teknologian rinnalla pidän hyvin tärkeänä, että koulutuksessa satsataan historiaan, filosofiaan, kirjallisuuteen ja taiteisiin. Niistä meidät lopulta muistetaan, Uotinen toteaa.

Hiltunen pohtii työkseen erilaisia skenaarioita, tulevaisuustarinoita, joihin organisaatioiden olisi hyvä varautua. Hän näkee esimerkiksi robotiikan ja virtuaalitodellisuuden kehittymisen mahdollisuutena, mutta myös uhkana.

Hiltunen kertoo testaamastaan hyljettä muistuttavasta terapiarobotista.

– Se oli karvainen, sillä on ihanat silmät ja se ölisi. Oli kuin vauvan olisi ottanut syliinsä. Juttelin sille kuin koiranpennulle. Tällainen robotti sopii hyvin seuraksi yksinäiselle muistisairaalle vanhukselle.

Uotinen nyökyttelee vieressä, vaikka sanookin olevansa mies viime vuosituhannelta.

– Jos robotti jättää aikaa kohtaamiselle, sen tyyppinen kehitys on tosi tervetullutta. Ihmisen kohtaaminen ei saa unohtua.

Uotinen pohtii, ettei kymmenen vuoden päästä kukaan enää kanna mukanaan nykyisenkaltaista älykännykkää, vaan ne ovat museotavaraa kuten videonauhurit tänään.

Toisaalta yhdessä Hiltusen skenaariossa ihmiset ovat menettäneet uskonsa teknologiaan, kun sen avulla kerättyä tietoa on alettu käyttämään väärin.

– Ihmiset lopettavat älykkäiden laitteiden käytön ja alkavat esimerkiksi kasvattaa itse ruokansa. Yhteiskunta jakautuu hyvin rikkaisiin ja köyhiin. Puhtaasta vedestä on pulaa. Näinkin voi käydä, Hiltunen sanoo.

Hän puhuukin mielellään perinteisten kädentaitojen merkityksestä.

– Esimerkiksi sukan parsiminen on taito, jota ei saa unohtaa. Voimme olla joskus sellaisessa tilanteessa, että koko teknologinen infrastruktuuri pettää meidät. Siinä vaiheessa punnitaan, osaatko poimia oikean marjan tai sienen luonnosta.

Tulevaisuus ei ole jotain, joka tapahtuu vääjäämättä. Siihen on tavallisten ihmistenkin mahdollista vaikuttaa. Hiltusen mukaan se on tänä päivänä itse asiassa helpompaa kuin koskaan aiemmin.

Sosiaalisen median avulla kuka tahansa voi nousta jonkun asian ajajaksi, arjen sankariksi.

– Esimerkiksi tuusulalainen koti-isä lähti tekemään hyväntekeväisyyttä, Brother Christmas valittiin juuri vuoden vapaaehtoistyöntekijäksi. Kaverini Anna Pylkkänen koki vanhustenhuollon olevan retuperällä ja perusti Proud Age -hankkeen, Hiltunen sanoo.

Hän kehottaakin ihmisiä lopettamaan turhasta valittamisen.

– Jos ei halua perustaa uutta kampanjaa, aika monia asioita ajetaan jo ja varmasti löytyy ihmisiä, joita voi lähteä tukemaan.

”Meidän tulisi tukea toisiamme enemmän”

Jorma Uotinen muistaa lapsuudestaan 1950-luvulta appelsiinien saapumisen Suomeen. Nykyisin niin arkipäiväinen hedelmä oli eksoottinen ja harvinainen herkku.

Uotinen muistuttaakin, että Suomella ja suomalaisilla menee nyt hyvin.

– Ei meillä ole pulaa mistään. Vaikka on köyhyysrajalla eläviä ihmisiä, hyvinvointi on lisääntynyt. Unicefin hyväntahdon lähettiläänä olen nähnyt olosuhteita vaikkapa Keski-Afrikan tasavallassa. Ihmisten pitäisi katsoa vähän laajemmin kuin vain omaa päiväänsä, Uotinen sanoo.

Hänen mukaansa suomalaisten pitäisi myös kannustaa toisiaan.

– Tarkoitan sillä lahjakkuuden ja korkean laadun tunnistamista ja tunnustamista. Nuoruudessani kuuli jatkuvasti lauseen: ”Mikä tuokin luulee olevansa.” Tähän asenteeseen törmää joskus vieläkin. Kestää monta vuosikymmentä ennen kuin siitä pääsee eroon.

Uotista alettiin arvostaa Suomessa kunnolla vasta hänen tanssittuaan 1970-luvun lopulla Pariisin oopperassa.

– Tänä päivänä Saara Aalto on kirkas esimerkki siitä, etteivät oikeat kanavat löytyneet Suomesta, vaikka moni kuuli, että hän laulaa poikkeuksellisen hyvin.

Elina Hiltunen pohtii, että sosiaalinen media on pahentanut tilannetta.

– Käyttäytymissäännöt unohtuvat. Välillä tuntuu, että vain kovanahkaisin pärjää. Moderaattoreilla pitäisi olla suurempi vastuu siitä, mitä pääsee läpi. Kiusaamiselle pitäisi olla nollalinja.

Hän toivoo some-kulttuurin sivistyvän ajan kanssa.

– Täytyy meidän uskoa ihmiseen. Ei meillä ole muuta vaihtoehtoa, Uotinen sanoo. LM-HäSa