Uutiset

Tekniikka muuttuu, tarinat eivät

Kirjojen lainaaminen
alkoi Tilastokeskuksen mukaan vähentyä selvästi vuoden 2004 jälkeen. Toisin kuin aiempien lamojen aikana, ei kirjastojen käyttö ole lisääntynyt edes uusimman talouskriisin myötä.

Kirjojen lukemisen vähentymisessä, kuten monessa muussakin aiheessa, on helppo osoitella syyttävällä sormella turmeltunutta nuorisoa. Asiat eivät kuitenkaan olleet menneinä vuosikymmeninäkään ihan niin ruusuisia kuin haluaisimme muistaa.

Kansakoulun penkkejä kuluttivat ahkerien lukutoukkien lisäksi myös ne, jotka eivät saaneet luettua pakollisiakaan kirjoja paria sivua pidemmälle. Ala-asteikäisenä raahasin kuukausittain kirjastosta kotiin repun täydeltä kirjoja, mutta samassa ikäluokassa on niitäkin, jotka eivät edelleenkään omista kirjastokorttia. Omassa lompakossani niitä on nykyään kolme.

Kirjojen lukeminen ei suinkaan ole pakkopullaa kaikille tämän hetken alakoululaisille. Uusia mielenkiintoisia lasten- ja nuortenkirjoja ilmestyy vuosittain, mutta moni alakoululainen muistaa ulkoa myös Astrid Lindgrenin tarinat. Nykyään näihin kirjoihin liittyy vielä ylimääräistä jännitystä. Melukylän lapsille naurismaalla puurtaminen oli arkipäivää, toisin kuin monelle nykylapselle. Minä osasin aikoinani samastua melukyläläisten työhön aivan eri tavalla, olinhan nostanut perunaa viidenkymmenen pennin ämpäriliksalla.

Perinteisten kirjoje
n ja kirjastojen kuolema ei ole ajankohtainen asia vielä vuosiin, mutta valitettavasti jossain kaukaisessa tulevaisuudessa sekin aika siintää. Kaiken muun uudistuessa, täytyy myös kirjallisuuden löytää uusia yleisöjä ja esitysmuotoja. Kuinka moni muka enää katselee mustavalkoista kuvaputkitelevisiota, vaikka siinä oma tunnelmansa onkin?

E-kirjat ja lukulaitteet ovat yksi askel kohti tulevaisuuden kirjallisuutta, mutta mielestäni sekään ei yksinään riitä. Tekniikka tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja luoda aivan uudenlaisia ulottuvuuksia tarinoihin, eikä niitä kannata jättää käyttämättä.

Hyvää esimerkkiä tulevaisuuden kirjallisuudelle näyttää tositarinoita taulutietokoneille tuottava The Atavist. Esimerkiksi pankkiryöstöstä kertovaan tarinaan on upotettu turvakameran kuvaamia videopätkiä, karttoja, kuvia sekä erillisiä tietolaatikoita. Suuri määrä informaatiota on saatu pakattua selkeään, mutta myös viihdyttävään pakettiin.

Tällaista moniulotteista kerrontaa voitaisiin jatkossa hyödyntää myös kirjallisuuden parissa. Perinteisen Kalevalankin selaaminen muuttuisi monta astetta mielenkiintoisemmaksi, kun tekstiä klikkaamalla esiin nousisi Gallen-Kallelan taideteoksia sekä videopätkiä erinäisistä aihetta käsittelevistä elokuvista.

Lukulaitteet eivät luonnollisesti koskaan voi korvata kirjan sivujen lehteilyä tai uuden niteen tuoksua. Uutta teknologiaa ei sovi kuitenkaan ennakkoluulottomasti tuomita. Jos tekniikan avulla saadaan yhä uudet sukupolvet innostumaan kirjallisuudesta, ei se voi olla läpeensä paha asia.

Päivän lehti

26.5.2020