Uutiset

Televisio mullisti kodin

Televisio tuli Suomeen 50 vuotta sitten jälkijunassa ja muutti kaiken. Näköradio keräsi meidät eteensä ja toi maailman lähelle.

Aika on nostanut TV:n nurkasta seinälle ja kuvaksi kännykkään. Tekniikka kehittyy, mutta katsoja pysyy samana.

Tärkeintä on yhä viihtyminen.

TV muutti suomalaisten olohuoneiden ilmeen.

Suomessa nähtiin ensimmäinen suora televisiolähetys 24. toukokuuta vuonna 1955, mutta televisio tuli Suomeen henkisesti jo paljon ennen kuin itse vastaanotin ilmestyi olohuoneisiin.

Heti sotien jälkeen suomalaiset saivat lukea mielikuvitusta kutkuttavia tarinoita kaukonäkemisestä. Lehdet hehkuttivat radiotekniikan huippusaavutusta, joka toi eksoottiset maat ja tapahtumat nurkan taakse.

Televisiosta innostuivat ensimmäisinä radioamatöörit ja tekniikan harrastajat. 50-luvun alussa suosittuihin rakennussarjoihin ilmaantui näköradio, joita innokkaimmat rakensivat. Yksi heistä oli emeritusprofessori Osmo A. Wiio, joka katsoi tekemällään televisiolla näytelmiä Tallinnasta jo vuonna 1954.

– Televisio oli minulle tuttu väline jo entuudestaan. Mikään ihme se ei ollut, vaan haaste, Wiio muistelee.

Ensimmäinen julkinen suomalainen televisiolähetys nosti kuitenkin käden myös Wiion poskelle Siemensin johtaja Matti Wihurin kotona Helsingissä. Vaikka hetki oli hieno, ei Wiio kuvaile sitä ainutlaatuiseksi. Suomessa oli nähty 50-luvun alussa jo ns kaapeli- eli teollisuustelevisiolähetyksiä muun muassa Stockmannin tavaratalossa.

Hankala alku
Kun Suomessa vasta ihmeteltiin ensimmäistä lähetystä, oli näköradiota tiirailtu Saksassa 20 vuotta, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa 16 vuotta ja ennen Suomea ehtivät aloittaa lähetyksensä myös Ruotsi ja Viro.

Suomessa Yleisradio suhtautui televisioon pitkin hampain, sillä se piti laitetta liian suurena investointina harvaan asutussa maassa. Intoa laimensi Yleisradion kalliin ULA-verkon rakennustöiden käynnistyminen.

– Esitelmöin 1953 tulevaisuuden tekniikasta ja sanoin television tulevan Suomeen lähivuosina. Yleisradion tekninen johtaja Paavo Arni ilmoitti, että television tuloon kuluu aikaa ainakin 20 vuotta. Ensimmäinen televisiolähetys oli parin vuoden kuluttua, viestinnän pitkän linjan vaikuttaja Osmo A. Wiio nauraa.

Teekkarit aloittivat säännölliset lähetykset Suomessa jo vuonna 1956. Lähetyksiä oli kahtena iltana viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Teekkareiden TES-TV oli alusta asti kaupallinen ja yritysten sponsoroimia ohjelmia lähetettiin Helsingin lisäksi Tampereelta ja Turusta. Ohjelmatarjonta oli korkealentoista. Suomen sadas tv-lähetys oli ”juhlava kokoillan baletti suoraan Kansallisoopperasta”.

– Valtaosa lähetyksistä oli suoria. Sitä olivat myös mainokset. Tuntuu, että niihin panostettiin monta kertaa itse lähetystä enemmän, tutkija Helena Peippo Radio- ja tv-museosta Lahdesta huomauttaa.

Yleisradion televisiotoiminta ei päässyt kitinöittä alkuun, sillä ongelmana oli raha. TES-TV:n mainosmarkkojen kerääminen hiersi, mutta lopulta Yleisradio aloitti lähetyksensä 1957. TES-TV siirsi sunnuntain lähetyspäivänsä maanantaiksi ja antoi näin tilaa Suomen Televisiolle.

Luksus arkipäiväistyy
Kahden kuukauden palkan maksanut televisio oli aluksi harvojen herkkua. Vuodelta 1958 tilastoitiin alle 8 000 vastaanotinta, mutta 1969 lupien määrä rikkoi jo miljoonan rajan.

Radioliikkeet pitivät televisioita auki näyteikkunoissa yötä päivää. Helena Peippo kertoo, että kovimmilla pakkasilla televisiot sammutettiin, etteivät yli-innokkaat katsojat olisi palelluttaneet itseään. Katsojat olivat moisesta harmisssaan.

– Televisiolähetykset olivat joukkotapaamisia. Naapurukset kerääntyivät televisionomistajan kotiin pyhävaatteissaan katsomaan virityskuvaa. Uskaliammat alkoivat periä vierailta sisäänpääsymaksua, Peippo kertoo.

Radioon ja sanomalehtiin tottuneet suomalaiset suhtautuivat vuosia televisioon ennakkoluuloisesti. Television pelättiin räjähtävän, syrjäyttävän pyhäkoulut tai lopettavan lukemisen. Toisaalta alettiin puhua maailmantelevisiosta, joka yhdistäisi kansat ja lopettaisi sodat.

Usko televisioon oli luja, vaikka kuvaa ei pidetty yhtä luotettavana tiedon lähteenä kuin painettua tai puhuttua sanaa. Liikkuvan kuvan uskottiin vaikuttavan ihmisen tunteisiin voimakkaasti.

– Ihminen ei muuta käyttäytymistään uusien teknisten keksintöjen takia. Televisio ei vähentänyt radion kuuntelemista tai sanomalehtien lukemista, vaan lisäsi viestinnän seuraamiseen käytettävää aikaa. Televisio ei korvannut mitään vanhaa, vaan toi lisää, Wiio muistuttaa.

Kyläily vaihtui töllöttämiseen
Televisio sai jo ensiaskelillaan kritiikkiä. Suomessa on aina oltu huolissaan ohjelmien väkivaltaisuudesta ja siitä, kuinka katsominen vaikuttaa lapsiin. Television liiasta katsomisesta on varoiteltu ja lapsia kiristetty mieliohjelmilla tekemään läksyt.

Arvostelusta huolimatta televisio muutti elämää peruuttamattomasti. Televisiotähdet korvasivat filmitähdet yleisön suosikkeina. Sitä mukaa kun televisio arkipäiväistyi, loppui vanha kyläilyperinne. Televisiosta tuli kodin ja perheen media.

– Televisio loi korvikekäyttäytymisen. Sen sijaan, että olisi lähdetty urheilukilpailuihin, katsottiin ne televisiosta. Ihmiset alkoivat elää television kautta. Tutkimusten mukaan lapset katsovat vähiten ja valikoidusti televisiota. Television suurkuluttajia ovat eläkeläiset, Wiio valottaa.

Suomen kodeissa katsottiin pitkään vain yhtä kanavaa ja sitä, mitä Yleisradio halusi ihmisten kulloinkin katsovan. Vuonna 1964 saatiin toinenkin kanava, mutta kolmatta odotettiin melkein 30 vuotta ennen kuin MTV sai oman kanavansa.

70-luvulla televisioteknologia otti pitkän harppauksen Suomessa, kun väritelevisio yleistyi. Samaan aikaan oikeisto ja vasemmisto taittoi peistä Yleisradion monopolista. Nyt paljon porua aiheuttanut monopoli on enää muisto.

– Enää ei ole niin väliä, missä päin Suomea asut, sillä tieto löytää sinut kaikkialta. Parhaimmillaan saat näkymään televisiosta jopa 40 kanavaa, Wiio laskee.

Suomalaiset katsovat päivittäin lähes kolme tuntia televisiota vastaanottimista, joita on kodeissa jo useita. Parhaillaan ollaan ottamassa televisioteknologian kolmatta suurta askelta sitten tv-lähetysten alkamisen ja väritelevisioon siirtymisen. Koko Suomi siirtyy digitaaliaikaan parin vuoden kuluttua. (HäSa)

Nurkanvaltaaja
Vaatimattomaksi huonekaluksi televisio on vaikuttanut suomalaiseen kotiin, pukeutumiseen ja elämäntapaan yllättävän paljon. Laite on muuttanut sohvan ja kirjahyllyn sekä synnyttänyt kokonaan uusia huonekaluja. Television myötä koko olohuone järjestettiin uudestaan palvelemaan vain yhtä tarkoitusta: mahdollisimman häiriötöntä television katselua.

Lahden tv- ja radiomuseon tutkija Helena Peipon mukaan televisio piiloutui alkuvuosinaan ensin kaappiin. Television katselu miellettiin etenkin sivistyneissä kodeissa halpahintaiseksi kansanhuviksi ja ovien taakse piilotetulla töllöttimellä haluttiin korostaa omaa valikoivaa katselua.

– Ovien takana televisio oli vain 50-luvun. Vastaanottimien kuoret valmistettiin tuon ajan huonekaluissakin suosituista puulajeista puusepänverstaissa. Asiakkaat saattoivat hankkia kotiinsa teakisen, mahonkisen, tammisen tai pähkinäpuisen television, Peippo kertoo.

Televisiomalleilla ei ole koskaan leikitelty samalla tavalla kuin muilla huonekaluilla. Televisio on ollut alusta asti pöydällä tai seissyt jaloillaan lattialla. Suomalaisista suunnittelijoista ainoastaan Tapio Wirkkala innostui suunnittelemaan television kuoret Askon tehtaille.

Television yleistyessä markkinoille ilmestyi erilaisia tv-takkeja ja -housuja. Askon julkaisemissa televisionikseissä puettiin perheenäidille päälle isotaskuinen tv-essu ja laitettiin isän jalkaan tv-tossut. Tv-pöydälle laitettiin valmiiksi kaikki tärkeät pikkuesineet, ettei tv-tuolista tarvitsisi nousta kesken ohjelman. Tv:n taakse laitettiin valaisin ja sitä piti katsoa turvallisen välimatkan päästä.

1970-luvulla televisio arkipäiväistyi ja sen ulkomuoto yhdenmukaistui. Hohdokas väritelevisio sijoitettiin kirjahyllyyn yhdessä stereoiden, levyjen ja tietosanakirjarivistöjen kanssa. Kodin viihdekeskusta ei enää piilotettu ovien taakse, vaan se haluttiin pitää kaikkien ihailtavana.

Uusi ruutu taipuu ja roikkuu
Television vakiintunut muoto ja käyttö mullistuu. Siirtyminen vanhasta kuvaputkitekniikasta lcd- tai plasmatekniikkaan parantaa kuvan laatua samalla, kun televisio löytää tiensä kokonaan uusiin laitteisiin. Uutiskanava CNN näkyy jo kännykässä ja internetissä.

Emeritusprofessori Osmo A. Wiion mukaan television tulevaisuutta on mahdotonta veikata. Kaiken kansan internetiä televisiosta ei kuitenkaan koskaan tule.

– Onmahdollista, että internet kaatuu hakkereiden rikolliseen toimintaan. Jo nyt häirintä on kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa. Yli puolet kaikesta internetliikenteestä on roskaposteja ja muuta häirintää. Televisio on inakin nykyisellään vielä turvallinen väline.

Televisio kehittyy hurjaa vauhtia. Tulevaisuuden televisio voi olla kokonainen seinä ja Wiio tietää, että jo nyt kehitetään taipuisaa televisioruutua. On mahdollista, että televisiovastaanotin on joskus jotakin, joka puetaan päälle ja otetaan käyttöön vaikka junassa. Missään tapauksessa televisio ei seiso enää jatkossa olohuoneen nurkassa.

Televisio muuttuu, mutta Wiio korostaa, ettei katsoja muutu. Ihmiset haluavat katsoa toisten heille tekemiä ohjelmia ja viihtyä. Valtaosa katsojista ei halua vaikuttaa ohjelmiin.

– Vuorovaikutteisuuden korostaminen on harhaa. On turha kuvitella, että ihmiset osallistuisivat, vaikka heille siihen mahdollisuus annettaisiinkin. Tutkimusten mukaan mielipidevaikuttajia on vain kymmenen prosenttia.

Wiio ei usko, että suomalaiset alkaisivat uuden tekniikan myötä katsoa televisiota nykyistä enempää. Suomalaiset ovat jatkossakin maailman innokkaimpia lukijoita ja katsovat kansainvälisissä vertailuissa televisiota varsin vähän. Yhä useammin katsoja on eläkeläinen.

– Televisio on olemassa vielä 50 vuoden kuluttuakin. Täytyy muistaa, että monissa maissa televisiolla ei ole tänään vielä läheskään samanlaista asemaa kuin länsimaissa. Siellä television kehitys on vasta alussa.

Päivän lehti

23.1.2020