Lohenpoikaset kertovat myös ihmisille, miten niiden sukukypsyyden ajoittava geeni voi käyttäytyä kehoissamme. Arkistokuvan lohenpoikaset polskivat Lammilla, jossa myös tutkitaan kalojen kasvua.
Uutiset

Tenon lohet pienenevät, sillä suureksi kasvamisesta ei ole kalalle hyötyä – varhaisemman sukukypsyyden geeni yleistyy

Geenimuoto, joka ohjaa lohta kasvamaan isoksi ja tulemaan sukukypsäksi myöhemmällä iällä, on käymässä harvinaisemmaksi. Sitä vastoin geenimuoto, joka määrää lohen kutemaan aiemmin ja jäämään pienemmäksi, on yleistymässä.

Tämä on nopeaa evoluutiota, ja selviää Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Tutun yliopiston tutkijoiden yhteisjulkaisusta Nature Ecology and Evolution -tiedesarjassa.

Koiraslohet tulevat sukukypsiksi aiemmin ja jäävät pienemmiksi kuin ennen, ja se näkyy niiden geeneissä. Tämä osoitettiin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Tenojoen lohen suomunäytteitä yli 40 vuoden ajalta, ja tutkittiin geeniä, joka määrittää lohen sukukypsyyden kehittymistä ja lohen kokoa. Tulosten mukaan ‟ison lohen geenimuoto” on käymässä Tenojoen lohikannassa harvinaisemmaksi, kun taas ‟pienen lohen geenimuoto” yleistyy.

 

Vgll-geeni määrittää sukukypsyyden

Tutkimusryhmän aiempi julkaisu osoitti, että lohen sukukypsyysikä on laskemassa ja kudulle palaavien lohien koko pienenee. Ryhmä on aiemmin löytänyt tietyn geenin, nimeltään Vgll3, joka vaikuttaa selvästi lohen sukukypsyysikään.

Geenistä tunnistettiin kaksi muotoa eli alleelia, jotka määräävät lohen tulevan sukukypsäksi joko myöhään ja isokokoisena tai aikaisin ja pienikokoisena.

Mitä useamman merellä vaelletun vuoden jälkeen lohi tulee sukukypsäksi ja palaa kotijokeensa kutemaan, sitä suurikokoisempi se on.

 

Evoluutio ei vie miljoonia vuosia

– Aiempi tutkimuksemme osoitti, että lohen sukukypsyysikä alenee. Nyt halusimme nähdä, näkyykö muutos myös lohen perimässä eli onko kyseessä myös evolutiivinen muutos, kertoo akatemiaprofessori Craig Primmer Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

– Jos havaitsemme lohen koon pienenevän, emme voi vielä olla varmoja, että kyse on evoluutiosta. Sen selvittämiseksi on tutkittava, onko muutos myös geneettinen. Nyt se on osoitettu ja voidaan sanoa, että todistamme evoluutiota vauhdissa.

 

Suureksi kasvamisesta ei ole hyötyä

Lohen koko voi vaihdella erilaisista syistä. Yksi mahdollisuus on normaali vaihtelu tai väliaikainen muutos, joka johtuu esimerkiksi hormoneista.

Geneettinen muutos tarkoittaa, että lohen koon pieneneminen ei ole vain normaalia tai tilapäistä vaihtelua, vaan muutoksella on evolutiivinen tausta. Suureksi kasvaminen ei ole lohelle enää yhtä hyödyllistä kuin aiemmin, ja lohi on näin sopeutumassa uuteen tilanteeseen.

– Tämä tulos murtaa osaltaan vanhaa myyttiä, jonka mukaan evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia aikaa toimiakseen, sanoo Yann Czorlich, tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja Luonnonvarakeskuksesta ja Turun yliopistosta.

– Optimistisesti voidaan ajatella, että lohella on toivoa, koska se kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Toisaalta taas tämä on huono uutinen kalastajille, jotka haluaisivat saaliikseen suuren lohen ja pyrkivät pääsemään niin sanottuun ‟20 kilon -kerhoon”. Suuria lohia on tulevaisuudessa luultavasti aiempaa vähemmän, ellemme kykene tunnistamaan muutokseen vaikuttavia syitä ja puuttumaan niihin.

Tutkimuksen lohen suomunäytteet ovat peräisin Luonnonvarakeskuksen pitkäaikaisesta Tenojoen lohen seurantaohjelmasta. Näytearkistoon on tallennettu yli 150 000 suomunäytettä, joita vapaaehtoiset paikalliset kalastajat ovat keränneet 1970-luvulta alkaen Tenojoen lohisaaliista. Suomuista on määritetty lohikannan ikärakenne ja niistä on eristetty dna geneettiseen tutkimukseen.

Tuoreimpia artikkeleita