Kolumnit Uutiset

Teot ovat aina puheita parempia

Pahimman sortin populismia!

Kansalaisten suosion keräämistä halpahintaisella tempulla!

Tällaisiakin kommentteja presidentti Sauli Niinistö sai osakseen, kun hän ilmoitti halustaan alentaa palkkiotaan 36 000 eurolla vuodessa.

Ele on, totta kai, symbolinen, ja hän haluaa viestittävän muillekin valtakunnantason johtajille, että nyt on kohtuuden ja vastaantulon aika.

On helpompi vaatia kohtuullisuutta ja uhrautumista yhteiseksi hyväksi muilta, kun näyttää itse esimerkkiä.

Eduskuntaryhmissä ja ministereissä presidentin ele on jo saanut vastakaikua. Pörssiyhtiöiden johtajat ovat olleet pidättyväisempiä.

Presidentti Sauli Niinistö seuraa edeltäjiensä Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren linjalla. Koiviston viimeiset presidenttivuodet ajoittuivat 1990-luvun laman keskelle, ja hän halusi alentaa palkkiotaan säästääkseen velkaantuvan valtion menoja. Ahtisaaren kauden vitsaus oli suurtyöttömyys, ja hän halusi luovuttaa osan palkkiostaan työttömien yhteisölle.

Kauniita eleitä. Jälkeenpäin on vaikea arvioida näiden esimerkkien vaikutusta yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Ainakaan ne eivät sitä pilanneet. Suomen nousu lamasta ja työllisyyskehitys vuosikymmenen loppua kohden olivat ainutlaatuisia voimannäytteitä laajasta yhteisestä tahdosta.

Suomi nostettiin nollakorotuksin ja ilman lakkoilua maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, keski-inflaatio pidettiin alle kahdessa prosentissa ja maahan luotiin 300 000 uutta työpaikkaa. Niinistö toimi tuolloin Paavo Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä.

Olisikohan tuo ihme toistettavissa?

Vaikeusastetta on nyt moninkertaisesti. Keskitetty malli nähtiin silloin siunaukseksi työmarkkinoilla. Nyt se on lähes kirosana, ainakin Elinkeinoelämän keskusliitossa.

Yhteistä näkemystä keinoista tilanteen korjaamiseen ei nyt ole. Tahdonkin kanssa on niin ja näin. Enemmänkin tunnelma näyttää pystypainilta, jossa haetaan niskalenkkiä vastapuolesta. Ilmapiiriä työmarkkinoilla kiristää niin ikään suuryhtiöiden johtajapalkkioiden karkaaminen yli kansalaisten ymmärryksen. Kun miljoonien eurojen vuosipalkkoihin tehdään kymmenien prosenttien korotuksia, potkitaan samaan aikaan väkeä pihalle ja vaaditaan palkankorotuksista luopumista, ei ole ihme, että presidentti puhuu itsekkyyden ja ahneuden noususta. Viestin osoitteesta ei liene epäselvyyttä.

Toivottavasti Niinistön virittämä keskustelu ei nyt hyydy. Yhteiskunnallisella ilmapiirillä kun on ratkaiseva vaikutus siihen, miten tulevaisuuden kannalta keskeisiä päätöksiä kyetään tekemään. Kansalaisten on koettava, että olemme yhteisessä veneessä ja että kaikki soutavat samaan suuntaan.

Kuten Niinistö sanoi, nyt pitäisi miettiä, mistä minä voin luopua yhteisen hyvän eteen. Henki on tänä päivänä se, että sinun pitää luopua, kun minä sanon.

Päivän lehti

31.3.2020