Uutiset

Teräspelastaja

Petri Välkkynen kotiutui palomiesten ja poliisien MM-kisoista mitalin ja voitontahdon kanssa.

Palomiehet tiedetään kovakuntoisiksi miehiksi, mutta hattulalainen Petri Välkkynen panee siinäkin joukossa paremmaksi.

Taskussa on kaksi tuoretta MM-mitalia poliisien ja palomiesten kisoista Australiasta. Nyrkkeilystä tuli hopeaa ja penkkipunnerruksesta pronssia. Parhaillaan Välkkynen valmistautuu ensi viikonloppuna Lopella pidettäviin avoimiin SM-kisoihin.

33-vuotiaan neljän lapsen isän kunto pysyy yllä päivittäisellä harjoitusohjelmalla. Voiman lisäksi palomieskisoissa tarvitaan myös nopeutta ja kestävyyttä, sillä lajit ovat monipuolisia.

-Osallistun Lopella kolmen hengen joukkueessa sotilaspenkkipunnerruksen kisaan. Lisäksi vedän leukaa. Tavoitteena olisi saada vedettyä ainakin yli 70 kilon painon kanssa.

-Joukkuepunnerruksessa uskallamme kyllä odottaa mitalia, sen verran kova kahden miehen ja yhden naisen joukkue meillä on. Leuanvedossa en ole juuri nyt parhaimmillani, mutta mitalia siitäkin tavoitellaan.

SM-kisoissa Välkkynen ei nyrkkeile, sillä nenä vääntyi poskelle Adelaidessa.

– Kauniimman sukupuolen edustaja sanoi kotona, että nenä on nyt jo tarpeeksi vinossa, Välkkynen naureskelee.

Viisi kiloa massaa vuorokaudessa

Kolmen viikon takaiset MM-kisat Adelaidessa ja niihin vienyt pitkä valmistautuminen tuntuvat vielä kunnossa. Välkkysen paino on joulun jälkeen heilahdellut 15 kilon verran ja SM-kisoissakin hän joutuu kikkailemaan päästäkseen parempaan sarjaan.

Välkkysen tavoitteena on päästä leuanvedon raskaampaan, yli 85-kiloisille tarkoitettuun sarjaan. Sinne pääseminen vaatii yli viiden kilon painonlisäystä alle vuorokaudessa sotilaspenkin kisasuorituksen jälkeen.

– Vaarana on, että sellaisen tankkauksen jälkeen en jaksakaan tehdä mitään. Yli 85-kiloisissa voisin ottaa osaa myös toistokilpailuun, mihin ei kevyemmässä luokassa kannata edes yrittää.

Työmatkana melkein puolimaraton

Petri Välkkysen tiukka harjoitusohjelma alkaa jo ennen aamiaista. Töihin hän kulkee polkupyörällä tai yhä useammin juoksemalla.

-Kotoa Hattulasta on 8,5 kilometriä Hämeenlinnan pelastuslaitokselle. Siihen kuluu 50 minuuttia kevyellä 130 sykkeellä.

-Kerran polkupyörä hajosi kesken matkan, joten juoksin loput. Siinä kun olisi vielä uinut Vanajaveden yli, niin mini-triathlon olisi ollut valmis, Välkkynen nauraa.

Urheilulle myötämielisempää työnantajaa kuin pelastuslaitosta saa etsiä. Palomiesten päiväohjelmaan kuuluu joka päivä tunnin verran urheilua, ja lisäksi moni palomies viettää työvuoron vapaahetketkin punttisalilla.

-Monet muutkin ovat innostuneet harjoittelemaan ja kilpailemaan. Forssan aluepalopäällikkö Ensio Jokinenkin pärjäsi hyvin Australian kisoissa. Hän toi kaksi kultaa ja yhden hopean yleisurheilusta, Välkkynen kertoo.

Kisamatkat omasta pussista

Aivan kaikkeen ei työnantajakaan Välkkysen harmiksi veny. Palomiesten ja poliisien MM-kisoissa suomalaiset tunsivat olevansa b-luokan kilpailijoita.

– Kyllähän sitä tuli kateellisena katsottua, miten muiden maiden kilpailijoilla oli yhtenäiset kisa-asut, ja työnantajat tai järjestöt maksoivat matkat. Onneksi sain kaksi henkilökohtaista sponsoria, jotka kattoivat puolet matkakuluista.

Välkkysen mukaan kisamatkat olisivat sopiva houkutin lisäämään palomiesten liikkumista.

-Jos voitto SM-kisoissa toisi varman matkan MM-kisoihin, se saattaisi kannustaa useampia kilpailemaan. Ehkä palomiesyhdistysten kannattaisi harkita asiaa, Välkkynen ehdottaa. (HäSa)