Uutiset

Terassijuopottelu voi hirttää kiinni

Se toistuu joka kesä liian monelle suomalaiselle. Nimittäin päivittäinen alkoholin kanssa läträäminen. Toiset juopottelevat mökillään, toiset kiertävät päivittäin terasseilla.

Mitä kuumempi ja aurinkoisempi kesä, sen enemmän alkoholijuomia kuluu.

Kun sitten loma päättyy, uhkaa putki jäädä päälle. Juopottelua ei olekaan yksinkertaista lopettaa. Kroppa ja mieli mukautuvat päivittäiseen naukkailuun.

Irrottautuminen totutusta vaatii tahdonvoimia enemmän kuin ihminen itse arvaakaan.

Kun omat voimat eivät riitä, on parasta hakea ulkopuolista apua. Apua antavat esimerkiksi A-klinikat, jotka tarjoavat katkaisuhoitoa, ja sen jälkeen pitkäkestoisempaa terapiaa, jos tarve niin vaatii.

Ongelmalliseen kesäjuopotteluun on monia syitä. Yksi suomalainen perusajatus lähtee jo siitä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Suomalainen yhteiskunta on myös muuttunut alkoholin käytön ja humalajuomisen suhteen sallivammaksi. Terassilla hoippuva nainen oli vielä pari vuosikymmentä sitten harvinainen ja paheksuttu näky.

Nyt tällainen ilmestys herättää enemmänkin hilpeyttä kuin paheksuntaa.

Samalla kun suhtautuminen on muuttunut sallivammaksi, on anniskelupaikkoja tullut lisää. Ei niin syrjäistä ja pientä baariin terassia, ettei vähintään keskiolutta tarjoiltaisi.

Kun alkoholia on helposti saatavilla, työkiireet eivät paina ja mukava sää sallii, riistäytyy se perinteinen parin kaljan otto helposti yömyöhään jatkuvaksi juopotteluksi.

Helposti ajatellaan, että kesälomajuopottelun muuttuminen päivittäiseksi haittaa vain työhön paluuta. Haittoja syntyy kuitenkin paljon enemmän. Pitkä putki altistaa seuraavaan putkeen. Syntyy totuttu tapa, joka salakavalasti johtaa riippuvuuteen, alkoholismiin.

Kesäjuopottelussa myös parisuhteet joutuvat koville. Lapsilla on omat vaatimuksensa, sukulaisissa pitäisi käydä ja nähdä ainakin kiintoisimmat kotimaiset kohteet.

Kun odotuksilla ladattu loma sitten typistyykin vanhemman tai vanhempien terassijuopotteluksi, syntyy helposti sovittamattomia ristiriitoja.

Suomessa on erikoinen tapa suhtautua nautintoaineisiin. Tupakanpolttoon suhtaudutaan entistä tiukemmin sekä lainsäädäntötasolla että asenteellisesti, mutta löysätään anniskelusäädöksiä ja rajua humalajuomistakin katsotaan läpi sormien.

Aikaisemmin korostettiin täysraittiutta. Nyttemmin puhutaan kohtuukäytön ja eurooppalaisten juomatapojen puolesta.

Suomalaiseksi malliksi tuntuu kuitenkin liian usein muodostuvan se, että kohtuus ja eurooppalaiset juomatavat merkitsevät vain pohjien ottoa.

Juopottelu myös eriytyy niin, että täysraittius kyllä kasvattaa nuorissa suosiotaan, mutta ne, jotka käyttävät säännöllisesti alkoholia, juovat entistä enemmän.

Samalla sitten lisääntyvät alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset haitat.