Uutiset

Terijoen ja teatterin lumottu voima

Teatterineuvos Ritva Heikkilän seurassa voi siirtyä menneisiin aikoihin ja menetettyihin paikkoihin. Hänen muisteluksensa 1920-30-lukujen Terijoesta soljuvat vuolaina, mutta täsmällisinä, ja sama pätee puheeseen suomalaisen teatterin historiasta.

Hän syntyi ja varttui Terijoella, Ollinpään kyläkoululla. Opettajavanhempien ja kolmen tyttären koti sijaitsi aivan lähellä Terijoen legendaarisia hiekkarantoja, jotka täyttyivät kesävieraista läheltä ja kaukaa. Vetonaulana olivat myös terveyttä tuovat arteesiset lähteet.

Oli muutakin kuin turismi. Paljon Terijoesta kirjoittanut ja sinne monia ryhmiä luotsannut Heikkilä jopa kutsuu 1920-30-lukuja ”Kannaksen kulttuurin kultakaudeksi”. Yli 200 eri alojen taiteilijaa vietti kesiään Terijoella, ei yksinomaan lomaillen, vaan kirjoittaen ja maalaten.

– ”Kannaksen kulttuurin kultakausi” on oma termini, teesi, jota jonkun kulttuurihistorioitsijan sopisi tarkastella. Uskon, että ajatus on kestävä.

Tuolloista Terijokea kuvatakseen hän lainaa runoilija Larin-Kyöstiä: ”Siellä nuoret kaunistuvat, vanhat nuortuvat, sairaat parantuvat ja masentuneet löytävät elämänilon.”

Terijoen nykyrappiosta hän on suruissaan.

Kun Heikkilä sodan jälkeen opiskeli Helsingin yliopistossa, englantia opettanut Tauno Mustanoja ja kirjallisuuden professori Rafael Koskimies vaikuttivat siihen, että hän kirjoitti gradunsa Kansallisteatterin Shakespeare-tulkinnoista.

Ja niin Kansallisteatteri astui Heikkilän elämään, jo 1940-luvulla.

– Tuleva professori Mustanoja oli etevä luennoitsija ja vankka anglofiili. Ja hän käänsi todella tärkeän lehden elämässäni: teatterin.

Heikkilä keräsi tietoja laajasti, haastatteli eniten ohjaaja Eino Kalimaa ja lavastaja Matti Warénia ja teki gradun. Hän havaitsi viihtyvänsä talossa, ja kuluikin vain pari vuotta, kun häntä pyydettiin sinne dramaturgiksi.

Yli 30 vuotta Kansallisteatterin dramaturgina ja pääsihteerinä toimineen Heikkilän puheessa vilisee teatterin suurnimiä: Ella Eronen, Arvi Kivimaa, Aku Korhonen, Edvin Laine, Tauno Palo, Joel Rinne, Rauha Rentola.

– Pääjohtaja Kivimaa solmi loistosuhteet Pariisin, Lontoon, Berliinin, Wienin ja Moskovan teattereihin. Niin saatiin huippuvierailuja tänne ja meidän esityksiämme sinne. Tukholman dramatenilaiset kadehtivat kontaktejamme.

Suomen teatterimaailmaa Heikkilä pitää vitaalisena.
”Kansallisteatterikin on taas remontin jälkeen noussut kuin Feeniks-lintu”, ja Kaarlo Bergbomista alkanut vahva linja jatkuu nykyisen johtajan Maria-Liisa Nevalan kaudella.

Hyvän teatterin ja taiteen vaikutusta hän vertaa Ida Aalbergin sanoin luontoon:

– Se tekee ihmisen iloiseksi, virkeäksi ja elämänhaluiseksi, se kohottaa ja elvyttää häntä ja antaa hänelle uutta uskallusta.
Ritva Heikkilä on itse todisteena sitaatin oikeaan osuvuudesta.
Kahta en vaihda, hän saattaisi sanoa: teatteria ja Terijokea.

STT