Uutiset

Terveydeksi, kansalainen!

Tiesitkö olevasi terveyskansalainen? Tiesit tai et, ja kiinnosti se tai ei, niin valtio ainakin tietää ja on hemmetin kiinnostunut.

Termit ”terveyskansalaisuus” ja ”terveyskansalainen” ovat yleistyneet terveydenhuollon ilmiöitä pohtivissa sosiaalitieteen teksteissä sekä yhteiskunta- ja terveyspoliittisessa puheenparressa.

Terveyskansalainen on asiakas ja kuluttaja, jopa potilasaktivisti. Sana sisältää myös ajatuksen oikeudesta terveyteen ja hoitoon. Sehän päättäjiä hirvittääkin.

Taka-ajatus on: pysy terveenä, niin täytät velvollisuutesi kansakuntaa ja valtiota kohtaan. Tämä ei siis ole filantropiaa vaan finanssia, ei pyyteetöntä ihmisrakkautta vaan raakaa rahaa.

Ongelmia ei olisi, jos julkisellakin puolella olisi yhtä hyvin maksavia asiakkaita kuin tämä engelsmanni, joka nurmikolla tepastellessaan katkaisi akillesjänteensä ja lennähti terveysturistimatkalle Suomen Turkuun.

Terveyskansalaisuus on ovela ajatusrakennelma. Se yhdistää terveyden ja kansalaisuuden eli biologisen ja poliittisen olemassaolon.

Ammoiset kulkutauti- ja raittiuskampanjat olivat lähinnä kansakuntaa rakentavia. Nyt on totinen huoli kansakunnan ja julkisen talouden pystyssä pitämisestä.

Vaikka hoitotakuun kanssa ovat sairaanhoitopiirit (eli kunnat veronmaksajineen) sinnitelleet yllättävänkin onnistuneesti, ei tulevaisuus näytä hyvältä: vanheneva, lihova, löhöävä kansa tulee kalliiksi itselleen.

Muistamme kyllä komentaja Juhani Kaskealan Mainilan laukauksiin verrattavan provokaation ”Läski on armeijamme pahin vihollinen”; muistamme Esko Ahon keskustelunavauksen ”itse aiheutettujen elämäntapasairauksien” maksajista.

Nyt hallitus pohditutti filosofi Pekka Himasella maamme tulevaisuudennäkymiä, myös terveysvinkkelistä: Nykyisen ”sairaudenhoitoyhteiskunnan” pitäisi muun muassa satsata liikkumiseen ja motivoida terveellisempiin elämäntapoihin.

Varmasti ei oman terveytensä ja kuntonsa ylläpitoa voi ulkoistaa, se pitää jokaisen sisäistää. Mutta jos kansanvalistus käy kovin epätoivoiseksi, sisältyy siihen vissi riski: pakkopatistus kääntyy itseään vastaan. Päässä ei soi ”Popsi, popsi porkkanaa” vaan ”Napsi, napsi keppanaa”.

Kyllä hyvät asiat lyövät lopulta kulttuurisesti läpi. Rohkaiseva esimerkki on tupakoinnin väheneminen. Vaikka tiukentuneella lainsäädännöllä on tuossa iso osuus, ei tämä olisi onnistunut ilman sosiaalista tilausta ja kansalaisten hyväksyntää.

”Terve sielu terveessä ruumiissa” on harvoin totta. Todennäköisempiä reaalimaailmassa ovat: a) sairas sielu sairaassa ruumiissa, b) sairas sielu terveessä ruumiissa tai c) terve sielu sairaassa ruumiissa. – Eikö vain olekin ainoa siedettävä vaihtoehto tuo c)?

Eihän sairastuteta väkinäisellä syyllistämisellä vähiä terveitä sieluja.

Termiterrorismi ei kanna. ”Vajaakuntoisia” olemme enemmän tai vähemmän kaikki. Ei voi olla niin, että vain riuskat ja sutjakat nauttisivat täysiä kansalaisoikeuksia.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

23.1.2020