Uutiset

Terveydenhuolto rämpii syvissä ongelmissa

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin valtuusto saa kesäkuun kokoukseensa eteensä ikävän paperin. Kuntayhtymä tekee taas raskaasti alijäämäisen tilinpäätöksen. Palkat, lääke- ja tarvikekulut sekä palvelujen ostot muilta sairaaloilta ylittävät laaditun budjetin useilla miljoonilla euroilla.

Tasetta rasittavat myös vanhat, edellisvuosilta kertyneet alijäämät, taloutta ei ole kyetty tervehdyttämään.

Toimettomina surkean taloustilanteen edessä ei sentään ole oltu. Vuosien mittaan on tehty monta korjausliikettä, etsitty kustannussäästöjä ja viritelty uudentyyppistä yhteistyötä perusterveydenhuollon suuntaan.

Talouden tervehdyttämisen ohella tavoitteena on kaiken aikaa ollut myös potilaiden laadukas hoito ja hoitoketjun mahdollisimman hyvä sujuvuus. Uudet toimintamallit, muun muassa uusi päiväkirurgian yksikkö tuo säästöjä, mutta ne eivät kohenna taloutta hetkessä.

Paljon on tehty, mutta voidaan perustellusti kysyä, ovatko toimet olleet vieläkään riittäviä. Lähdettiinkö ytimiin meneviin uudistuksiin sittenkin liian myöhään?

Niin poliittisilla päättäjillä kuin johtavilla virkamiehillä on taipumusta roikkua vanhassa liian pitkään ja odottaa ihmeitä. Laskun maksajiksi on perinteisesti haettu valtiota ja jäsenkuntia, jotka ovatkin osoittaneet erikoissairaanhoitoon lisärahoitusta.

Niiden piikki ei kuitenkaan voi olla jatkuvasti auki, etenkään kuntien talousnäkymät eivät edelleenkään ole kovin rohkaisevia.

Paineet ja odotukset julkisin varoin ylläpidettävää terveydenhuoltoa kohtaan eivät lähivuosina ole hellittämässä, päin vastoin. Hoitotakuu asettaa taas uusia velvoitteita ja ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän palveluja. Sairaalateknologia ja lääkkeet kehittyvät nopeasti ja uusien hoitomenetelmien käyttöönotto tulee aina hintoihinsa. Tässä tilanteessa vanhat käytännöt on mietittävä uudestaan, vanhoihin toimintamalleihin ei voida loputtomasti takertua.

Sairaanhoitoa uhkaava henkilöstöpula alkaa olla niin ikään käsillä. Sairaaloissa on kesäkuukausina töissä huomattava joukko epäpätevää henkilöstöä, alan opiskelijoita. Sairaalat ovat vuosikaudet pitäneet ammattiväkeä pätkätöissä, vakinainen virka on ollut kiven alla. Ongelma on ollut tiedossa, mutta siihen ei ole ollut rohkeutta eikä rahaakaan puuttua.

Viime vuosina suomalaisia sairaanhoitajia onkin lähtentyt ulkomaille, muun muassa Norjaan ja Englantiin. He ovat kansantaloudelle erittäin kalliita ”vientituotteita”. Heitä on hyvin vaikeata houkutella takaisin, se ei onnistu ainakaan tarjoamalla lyhytaikaista työtä.

Hämeenlinnan seudulla on käynnissä useita hankkeita, joilla perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalityö voitaisiin nivoa entistä tiiviimmin toimivaksi ketjuksi. Potilaat halutaan oikeisiin sänkyihin hoidettaviksi. Myös yhteisestä päivystyksestä odotellaan ratkaisuja.

Päätösten hetki lähestyy ja päättäjiltä vaaditaankin kokonaan uutta otetta yhteistyöhön. Mikäli uudistuksia lykätään erilaisin syin, yleensä hyvin kevein taas eteenpäin, kriisi syvenee ja siitä toipuminen kestää entistä pidempään.

Paineet ja odotukset terveydenhuoltoa kohtaan eivät ole hellittämässä.