Uutiset

Tiedon ja maan valtateiden raivopäät

Istuin taannoin pelkääjän paikalla autossa, jonka kuljettaja äityi yllättäen sadattelemaan kuin kapteeni Haddock. Punehtuvanaamaisen kuljettajan vimmaisen tulistumisen syy oli, ettei kaistan vaihtaminen onnistunut sujuvasti liikenteen paljouden vuoksi.

Vaikka olisi kuinka viilipyttymäinen zen-mestari, ratin takana kuumenee helposti. Rauhallisesta ja kiltistä mallikansalaisesta sukeutuu sylkeä verikoiran lailla erittävä raivopää. Ärräpäitä räiskähtelee kuin luoteja isoisän Suomi-konepistoolista sodassa. Muut autoilijat ovat mitään osaamattomia tumpeloita, joiden ajokortit ovat luultavasti peräisin muropaketista.

Joku viisas tutkija on arvellut, että autoilu synnyttää aggressiivista käyttäytymistä, koska kuljettajat eivät näe toistensa ilmeitä ja eleitä. Liikenne on ihmisten luonnotonta vuorovaikutusta, josta puuttuu nämä inhimillisyyden keskeiset peruskivet.

Väitteessä lienee perää. Mikä tahansa kanssakäyminen muuttuu herkästi kärjistyneeksi riidanhaastamiseksi, jos toista ei näe. Liikenteessä tämä kärjistyy, ihmisestä nousee peto.

Sama ilmiö on havaittavissa millä tahansa internetin keskustelufoorumilla. Hämeen Sanomien foorumin taannoinen Lordi-loanheitto oli oiva esimerkki. Kun toinen ei näe, häntä on helppo parjata.

Muusikko Tommi Liimatta totesi aikoinaan, että internetin sisällöstä 90 prosenttia on pornoa, seitsemän prosenttia väitteitä ja loput informaatiota. Ajatusta mukaillen voisi sanoa, että nettikeskustelusta seitsemän prosenttia on väitteitä, 90 prosenttia solvausta ja loput asiallista ajatusten vaihtoa.

Monille netti tuntuu olevan vain väylä purkaa patoumia, pahaa oloa, turhautumista ja yleistä tuskastumista elämään.

Tyypillinen keskustelu kulkee näin: ensin valitellaan miten huonosti jokin asia on. Sitten joku on ärhäkästi eri mieltä. Sen jälkeen kolmas alkaakin jo homottelemaan ja huorittelemaan ja rähisevän solvaamiskilvan jälkeen sivuston ylläpito joutuu poistamaan koko keskustelun. Nettikeskustelu muistuttaa lähinnä rupureiän rupattelua papusoppapäivänä, Veikko Huovista mukaillakseni.

Tieraivoa ja nettiaggressiota yhdistävät, että molemmat ovat yksinäistä manausta, jossa muita ei oteta huomioon, eikä ajatella ennen saastan suoltamista. Kumpainenkin aiheuttaa toisinaan järjettömiä ylireagointeja: pahoinpitelyjä ja tappouhkauksia.

Maanteillä ja tiedon valtateilllä kaahaa kuninkaita, joiden maailma pörrää oman navan ympärillä. Ainakin hetkellisesti: molempien viha katoaa moottorin sammuessa ja koneen sulkeutuessa, yhtä nopeasti kuin räjähti käyntiin.

Amerikassa tieraivoilijoita passitetaan yhä useammin vihanhallintakursseille. Suomessa tietokoneen ajokortin on voinut suorittaa jo yli vuosikymmenen. Ehkä tähänkin ajo-opetukseen pitäisi sisällyttää vihanhallintaa.

jan.salminen@hameensanomat.fi

Nettikeskustelu muistuttaa lähinnä rupureiän rupattelua papusoppapäivänä.