Uutiset

Tiedonkulussa tuskallisia puutteita

Suomalaiset jakavat laajasti luonnonmullistuksen uhrien kohtalon.

Vuoden 2004 viimeisestä viikosta tuli surun ja murheen viikko. Maanjäristyksen nostattama Intian valtameri pyyhki uskomattomalla voimallaan ja mikä ehkä karmeinta: kaikkia meren mukanaan viemiä uhreja ei koskaan löydetä tunnistettaviksi.

Tiedonkulun pitäisi nykymaailmassa olla nopeaa ja luotettavaa. Tapaninpäivänä ja sen jälkeisinä päivinä on saatu synkkä muistutus, että todellisuus on paljon sirpaleisempi kuin osataan kuvitellakaan. Tiedonkulussa on ollut tuskallisia puutteita.

Varsinkin ensimmäiset tiedot luonnonkatastrofista olivat epämääräisiä. Tapaninpäivän toiveikas tietämättömyys antoi olettaa, ettei alueella lomailevilla suomalaisilla ehkä olisi mitään hätää, mutta jo maanantaina merkit pahimmasta olivat ilmassa.

Tuhon laajuus paljastui kaikessa käsittämättömyydessään oikeastaan vasta tiistaina. Kuitenkin vielä keskiviikkonakin oli epävarmaa, mikä on suomalaisuhrien lopullinen määrä.

Epävarmuuteen on jouduttava valmistautumaan vielä päiviä tai jopa viikkoja. Onnettomuuden uhreja -!ja oletettavasti myös pelastuneita – on runsaasti Intian valtameren saarilla.

Suomen ulkoministeriön toimintaa on arvosteltu, koska ministeriön puhelinpäivystys tukkeutui tapaninpäivänä. Lisäksi Suomen hallitus ei tullut asiassa julkisuuteen Ruotsin hallituksen tavoin pikaisesti onnettomuuden jälkeen.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli varautumisessa havaittuja puutteita tiistaina. Mitä muuta hänen olisi pitänyt tehdä? Ei lievään kömmähdykseen pidä takertua.

Ulkoasiainhallinnolla on tapana pitäytyä aina mahdollisimman varovaisissa lausunnoissa. Tällä kertaa linja meni perusteellisesti metsään, mutta sitä ei tiennyt kukaan vielä tapaninpäivänä.

On epäreilua ja jopa epäinhimillistä arvostella ministeriä ja ministeriötä myöhemmän tiedon valossa. Se on hapanta jälkiviisautta, joka ei auta ketään eikä mitään.

Suomalaiset jakavat laajasti ja uudella tavalla luonnonmullistuksen uhrien kohtalon.

Aikaisemminkin maailman laidoilla on tapahtunut yhtä lailla suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttaneita onnettomuuksia, mutta ne eivät ole järkyttäneet näin syvästi.

Katastrofin uhrien auttamiseksi on järjestetty useita keräyksiä, joihin suomalaiset ovat osallistuneet todennäköisesti vilkkaammin kuin mihinkään aikaisempiin keräyksiin.

Meneillään on yksi historian suurimmista avustusoperaatioista. Erityisen vaativan avustustoimista tekee se, että apua tarvitaan yhtä aikaa lukuisissa eri valtioissa ja kaukaisilla alueilla, joihin on erittäin huonot yhteydet tai niitä ei ole lainkaan.

Elämän on tuhoalueillakin jatkuttava. Katastrofin opetuksena lomakohteiden turvallisuuteen kiinnitetään toivottavasti entistä enemmän huomiota.

Australian hallitus on luvannut apuaan hyökyaaltojen varoitusjärjestelmän luomiseksi. Maanjäristykset eivät alueella lopu, joten on syytä varautua myös hyökyaaltoihin.

Päivän lehti

3.4.2020