Uutiset

Tiedotonta tietoa Japanista

Nykyaikainen media välittää maailmasta reaaliaikaista tietoa kaavalla 24/7 (= 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa). Media rakastaa tätä keksimäänsä hokemaa.

Japanin tsunami huuhtoi mereen myös kuplan mahtavasta mediasta reaaliaikoineen. Miksi näin kävi, siinä ei ole mitään kummallista.

Luonnon murskaava voima hävitti perjantaina 11. maaliskuuta Japanissa tiedon niin täydellisesti, että jäljelle jäi vain muruja kansainvälisten uutistoimistojen poimittavaksi.

Noin vuorokausi myöhemmin Japanin viranomaiset puhuivat neljästä kuolleesta, vaikka kuolleita saattaa olla 50 000 – luku on arvoitus, vaikka tsunamin iskusta on viikko.

Neljä ja 50 000! Lukujen erotus kertoo tyhjentävästi niin sanotun tiedon ja todellisuuden mustasta aukko.

Mitä kovempi uutinen, sitä kiivaammin ihmiset janoavat tietoa. Sitä vaihtoehtoa kaiken keskipisteen länsimainen ihminen ei tunne, ettei tietoa ole.

Vaihtoehto on toki olemassa: tietoa voi odottaa – varsinkin sellaisessa maassa kuin Suomi, jota Japanin tapahtumat eivät millään tavalla uhanneet.

Tiedottomuuden myöntäminen olisi tyhmyyttä ja tämä taas olisi sivistymättömyyttä, millä ei ole paikkaa läntisessä kulttuuriperinnössä.

Tiedottomuuden aukko täyttyy aina väistämättä – tavalla tai toisella.

Kun perinteinen media ei oikein menestynyt Japanin tapahtumien tiedon välittämisessä, kansa keräsi tietoa sosiaalisesta mediasta, nettien keskustelupalstoista.

Yksittäisten ihmisten viestit korotettiin tiedoksi, missä puuhastelussa sosiaalisen median edustajat ovat eturintamassa.

Sosiaalinen media ei edusta tiedonvälitystä, se levittää vain uuteen muotoon puettuja kirjeitä!

Otetaan esimerkki. Tokion alueella asuu 40 miljoonaa ihmistä. Jos yksi suomalainen kertoo, onko hänen korttelinsa kaupoissa ruokaa, ei asialla ole pilkunkaan merkitystä.

Mitä suurempi asia, sitä tärkeämpi on koota hajanainen tieto kokonaisuudeksi. Näin syntyy vasta aitoa tietoa, jota media voi jakaa asiakkailleen.

Mediaan kohdistuu tiedottomuudessa edelleen ylimitoitettuja vaatimuksia. Japanilaiset ovat syyttäneet sekä viranomaisia että mediaa muun muassa säteilytietojen salaamisesta.

Kun säteilyn määrä vaihtelee kaiken aikaa ja tulos riippuu mittauspaikasta, oikeaa tietoa sinänsä aivan keskeisestä asiasta ei ole kerrottavissa.

Suomalaisuus on mediassa jostain syystä kurssissa. Sunnuntaina Ylen uutisissa esiintyi suomalaisnainen, joka oli kovasti kärsinyt tokiolaisessa suojassa muutaman tunnin ilman englannintaitoisia oppaita.

Tulos oli tavishaastattelun hävettävä irvikuva! Media syytää mustatuntuu-viihdettä mittaamattomien kärsimysten keskellä.

Tämähän on tärkeintä: olen suomalainen.