Uutiset

Tiemerkintöjen tekeminen alkoi tältä kesältä

Tiemerkintöjen teko on alkanut Kanta-Hämeessä. Urakointijohtaja Jarmo Vainio Tielinja oy:n Tervakosken toimipisteestä kertoo, että yleensä vauhtiin päästään vapulta, mutta tänä keväänä teiden pölyisyys on viivästyttänyt alkua.

Tielinja on liikevaihdolla mitattuna maan toiseksi suurin tiemerkintöjen tekijä ja ainoa suomalaisten omistama. Lähimmät kilpailijat ovat ruotsalaisomistuksessa. Tielinja toimii koko maassa. Sillä on kesäaikaan viitisenkymmentä työntekijää. Talvella merkintöjä ei voi tehdä, silloin huolletaan ja kehitetään työkoneita.

Tiemerkintöjen teko jatkuu myöhäiseen syksyyn loka-marraskuulle. Vainion mukaan muutama lämpöaste ja kostea keli ovat paljon haitallisempia kuin kuiva pikkupakkanen. Märkään pintaan maali tai merkintämassa ei tartu eivätkä ne myöskään kuiva, jos ilma on kovin kostea.

Massa kestää kulutusta
Teiden reuna- ja keskiviivat tehdään aina koneellisesti. Katujen suojatiet, ajoratamerkinnät ja vastaavat ovat käsityötä. Kaikki nämä merkinnät tehdään aina massasta, jota tulee asfaltin päälle noin kolmen millin paksuinen kerros. Maalia käytetään vain vanhan huonokuntoisen asfalttipinnan merkintöjen korjaamiseen ja vähäliikenteisten pikkuteiden reunaviivoihin.

-Maali ei kestä vilkkaan liikenteen alueella yhtä kesääkään. Hiljaisilla pikkuteillä se voi kestää 2-3 vuotta, Vainio kertoo. Uuden asfaltin merkintätyöt tehdään aina massalla, sillä parinsadan asteen lämpötilassa oleva massa sulattaa asfaltin bitumin ja tarttuu hyvin kiinni. Kuluneen asfaltin pinta on pääasiassa kiveä, johon massa tarttuu huonosti. Betonipintaan massaa ei tahdo saada tarttumaan millään.

Paljon pieniä lasihelmiä
Jarmo Vainio kertoo, että tiemerkintöihin käytetystä massasta jopa 40 prosenttia on pikkuisia, 0,1-1-millisiä, lasihelmiä. Niiden tehtävänä on heijastaa pimeällä valoa, jotta merkinnät havaitaan mahdollisimman hyvin.

-Massan pintaan sirotellaan lasihelmiä. Kun ne ovat kuluneet pois, massassa olevat helmet alkavat tulla esiin ja heijastavat valoa, Vainio selvittää.

Loppuosa massasta on lähinnä hartsia, kiviaineita, öljyä ja kumia. Valkaisuaineena käytetään titaania. Lähinnä suojateitä varten on kehitetty kitkamassa, joka ei kuluneenakaan ole liukas sateella eikä pikkupakkasella. Se on parikymmentä prosenttia kalliimpaa kuin tavallinen massa, eikä ostajia siksi tahdo olla.

Suojatiet karhennetaan uusina sirottelemalla pintaan kvartsihiekkaa, mutta kun se on kulunut pois, suojatiet ovat liukkaita.

Tietojärjestelmä kertoo työt metrilleen
Tielinjalla on Pohjois-Suomessa iso teiden ylläpitourakka. Sen hoitamista helpotetaan tietokoneohjelmalla ja GPS-paikannuksella, jotka kertovat tarkasti, missä on minkäkinlaista korjaamisen tarvetta. Myös työkohteet löytyvät helposti, kun koordinaatit ovat läppärissä tai puhelimessa. Jokaisella työkohteella ja tieosuudella on oma osoitteensa.

Tietokone saa myös signaalin suoraan tiemerkintöjä tekevän laitteen suuttimelta. Signaali kertoo, mihin ja miten paljon massaa on levitetty. Näin osataan seurata kustannuksia hyvin tarkasti.

Jarmo Vainio kertoo, että tiemerkinnät massalla maksavat isoissa kohteissa noin 10 euroa neliömetri. Kilometri valtatien tiemerkintöjä, siis reuna- ja keskiviivoja, maksaa noin 3000 euroa. Pienissä töissä hinta nousee, sillä tarvittavien laitteiden siirtäminen paikalle maksaa. (HäSa)

Päivän lehti

21.1.2020