Uutiset

Tiesuola torjuu vakavia turmia

Miksi teitä suolataan?

Tiesuolaa eli natriumkloridia käytetään liukkauden torjuntaan pää- ja moottoritieverkolla. Näitä teitä on noin 6 500 kilometriä, ja suolan ansiosta ne pysyvät sulina läpi talven. Pienemmät kanta- ja seututiet yleensä aurataan ja hiekoitetaan.

Tärkein suolan käytön peruste on liikenneturvallisuuden parantaminen. Suolamäärät vaihtelevat suuresti tieluokan mukaan (ks. kartta).

Tekeekö suolaus talviliikenteestä turvallisempaa?

– Suomessa on tutkittu talvikauden onnettomuuksia vuosilta 2007–2008. Lähes joka toisessa tapauksessa pää- tai osasyy turmaan oli tien liukkaus.

Koska kannattaa suolata?

– Järkevän suolauksen alaraja on noin –6 astetta. Suolauksesta on eniten hyötyä, kun lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, jolloin teiden jäätymisvaara ja onnettomuusriski ovat suurimmillaan.

Kuka suolauksesta päättää?

– Päätöksen tekevät tilaajan (Liikennevirasto ja Ely-keskukset) asettamien laatuvaatimusten perusteella urakoitsijat, jotka seuraavat säätilan muutoksia oman kelikeskuksensa kautta. Tieliikennekeskus puolestaan ottaa vastaan tienkäyttäjien viestejä ja välittää ne urakoitsijoille. Lisäksi Tieliikennekeskus tiedottaa ajokeleistä ja laatii keliennusteita.

Kuinka hyvin urakoitsijat tuntevat suolan vaikutusmekanismit ja säätilan merkityksen?

– Erittäin hyvin, sillä juuri urakoitsijan tehtävä on ajoittaa suolaus oikein keliolojen ja lämpötilan mukaan ja suolata tie oikealla annostuksella.

Miksi joskus teitä suolataan ennen lumisateita? Vähennetäänkö näin vain auraamisen tarvetta?

– Ennen lumisadetta tehty suolaus estää lumen tarttumisen tien pintaan ja vaarallisten polanteiden syntymisen. Polanteiden sulattaminen vaatisi huomattavasti isompia suolamääriä.

Miksi suolausta tunnutaan harrastavan välillä paukkupakkasillakin?

– Eräät uudet liukkaudentorjunta-aineet toimivat myös kovilla pakkasilla. Tällöin tavoitteena on estää niin sanotun pakkasliukkauden syntyminen. Yleensä tällaisia aineita käytetään erityiskohteissa kuten kaupunkien risteyksissä.

Mitä vaihtoehtoja suolalle on?

– Yleisin on kaliumformiaatti, jonka etuna on haitattomuus pohjavesille. Aine hajoaa mikrobiologisesti hiilidioksidiksi ja vedeksi ennen kulkeutumista pohjavesiin.Haittana on hinta, sillä kaliumformiaatti maksaa karkeasti kymmenen kertaa perinteistä tiesuolaa enemmän. Aine ei myöskään sovellu polanteiden poistamiseen.

Suolausta pitäisi vähentää tultaessa alempiarvoiselle tielle tai pohjavesialueille. Näin ei aina näytä tapahtuvan, miksi?

– Suolan määrä riippuu talvihoitoluokasta ja kelistä. Suolausta vähennetty -osuuksilla joudutaan erityisesti syksyllä mustan jään aikaan suolaamaan samalla tavalla kuin muualla. Kun talvikausi vakiintuu, suolauskertoja on näillä osuuksilla vähemmän.

Paljonko tiesuolaa Suomessa käytetään?

– Suolauksen huippuvuodet olivat 1980–1990-luvun vaihteessa, jolloin suolaa kului 120 000 tonnia vuodessa. Määrä vastaa 12 000 kuorma-autolavallista.

Nykyisin suolaa kuluu noin 90 000 tonnia vuodessa. Määrä vaihtelee säiden mukaan 60 000 tonnista toissa talven 110 000 tonniin. Suolausta on saatu vähennettyä esimerkiksi parempien säätiedotusten ja kohdennetun tienhoidon ansiosta. Toisaalta suolan käyttöä on jouduttu lisäämään esimerkiksi Kainuussa, koska talvet ovat muuttuneet leudommiksi ja perinteiset liukkaudentorjuntakeinot eivät pure aina alemmallakaan tieverkolla.

Iso osa autoilijoista ei pidä suolauksesta. Jatkuuko suolaaminen Suomessa maailman tappiin?

– Vaihtoehtoja etsitään, mutta yhtä halpaa ja kätevää konstia liukkauden torjuntaan ei ole vielä löytynyt. Ilmastonmuutos lisää suolaamisen tarvetta Oulun korkeudella ja Pohjois-Suomessa, kun ”kunnon talvet” ja 10–20 asteen kuivat pakkaskelit vähenevät.

– Suolauksella estetään myös vakavia raskaan liikenteen onnettomuuksia kuten kemikaalirekkojen kaatumisia. Ne ovat vakava uhka herkillä pohjavesialueilla – kuten toisaalta suolakin.

Juttua varten on haastateltu Liikenneviraston ympäristöpäällikköä Tuula Säämästä, yksikönpäällikkö Heikki Ikosta Pirkanmaan ely-keskuksesta ja yksikönpäällikkö Risto Leppästä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.