Uutiset

Tietoyhteiskunnan päiväläiset

Kun nupinturvotus vapun jäljiltä on hiukan hellittänyt ja savu hälvennyt, on aika tarkastella, mitä työväen ja ylioppilaiden juhlista jäi käteen. Lasinsirpaleitten ja muun roskan seasta kansakunnan mieliin poltettiin sananmukaisesti tulella outo ja uusi sana. Se on prekariaatti.

Tässä ehtikin jo hiipiä suru puseroon, etteikö villamyssyä sisätiloissa pitävästä lökähoususukupolvesta löydy sitä vertaa selkärankaa, että saadaan edes mielenosoitus aikaan. Prekariaatti astui linjaan ja nousi kerralla puheisiin.

Aamuyöstä painettavat, iltapäivälehdiksi itseään kutsuvat viihdelukemistot riehaantuivat niin, että ovat koko viikon repineet sivutolkulla juttua kälyisestä nuotiosta ja humalaisten älämölöstä.

Melkein kuin Pariisissa, hurmioituivat lehdet. Mutta makasiineilla kyti vain tovin. Ranskassa riehuttiin sentään viikkoja ja Pariisissa poltettiin joka yö satoja autoja.
Helsinki on siihen nähden pohjoinen pikkukylä, mitä sikäläisten iltapäivälehtien on vaikea myöntää tai edes hahmottaa.

Jos pidetään vapunyön tapahtumia muuten normaalina juopuneiden möykkänä, erikoista vapussa oli juuri prekariaatin, uudentyyppisen ihmisryhmän ellei peräti luokan julkitulo.

Sen edustajat ovat nuoria, koulutettuja ja pätkätöillä tai muuten epävarmoissa oloissa, toisten armoilla eläviä. He ovat tietoyhteiskunnan päiväläisiä, muonamiehiä ja lentojätkiä.

Ammoisessa agraariyhteiskunnassa päiväläinen oli vähäpätöisin ja kurjin, joka komennettiin liki ruokapalkalla kiiretöihin pelloille. Päiväläinen ei voinut kuin uneksia vakityöstä, saati omasta kellosta tai uudesta puvusta.

Prekariaatti on astunut taistojen tielle parantaakseen olojaan. On ymmärrettävää, että maisterin papereilla ei paljon huvita tunkea jauhelihapihviä vehnäpullan väliin amerikkalaisimperialistien roskaruokakioskilla.

Siinä, jos missä on koulunkäynti mennyt hukkaan. Haaveet ja todellisuus eivät juurikaan kohtaa. Elämä on epävarmaa, perheen perustaminen arveluttaa eikä asuntolainasta ole toivoa ilman vakituista työtä.

On toki yhteiskunnan näkökulmastakin suurta haaskausta kouluttaa nuorisoa vuositolkulla yliopistoissa ja sitten sysätä pätkätöihin grillille. Osata sielläkin täytyy, paskatyötä se ei ole, mutta akateeminen tutkinto ei ole tarpeen.

Prekariaatti sai kasvot televisiossa haastatellulta Eetu Vireniltä. Eetu on kauniskasvoinen nuorukainen, oikea jokamamman ihannevävy. Eetulla on kelpo ajatuksia, hän vaikuttaa täyspäiseltä ja fiksulta, koulutetulta nuorelta.

Häneen on vaikea iskeä rähinöitsijän leimaa, vaikka olikin vappumarssin puuhamiehiä.

Kenenkään ei pidä naureskella Eetu Virenille saati vähätellä häntä. Eetu voi kolmenkymmenen vuoden päästä olla vaikka Suomen ulkoministeri.

Persian shaahin ja EEC:n vastaisissa mielenosoituksissa ja niihin liittyvissä ”mellakoissa” nykyinen ulkoministerimme, ikiradikaali Erkki Tuomiojakin tuli tunnetuksi ja hankki niissä tulevaisuudessa hyödyllistä katu-uskottavuutta.

Eetu lähti etulinjaan ja pysynee siellä pitkään.

Päivän lehti

2.6.2020