Uutiset

Tieviidakon öykkäriapinat kaipaavat kesyttämistä

Auton ratissa on varmasti jotain yliluonnollista voimaa. Kun siihen saa näppinsä kiinni, tuntee itsensä sillä sekunnilla maailman valtiaaksi. Tai ainakin kaikkia muita tienkäyttäjiä ylhäisemmäksi olennoksi.

Kuljettajan iällä, sukupuolella, auton merkillä tai muilla taustatekijöillä ei juurikaan tunnu olevan vaikutusta asenneongelmiin. Joka ryhmästä löytyy omat öykkärinsä.

Joidenkin tutkimustulosten mukaan kahdeksankymmentä prosenttia autoilijoista kuvittelee olevansa keskivertoa parempia kuljettajia. Ei tarvitse olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tuossa yhtälössä on jotain vialla.

Itseluottamus on tiettyyn pisteeseen asti hyväksi. Mutta kun luottamus omaan ajotaitoon paisuu todellisiin taitoihin nähden suhteettomaksi, tuloksena on suuri vaaratekijä liikenteelle.

Olisi mielenkiintoista selvittää, mistä jotkut autoilijat poimivat sen asenteen, että koko infrastruktuuri on olemassa ainoastaan heitä itseään varten.

Tietä ei muille anneta, vaikka mikä olisi. Etenkin ruuhka-aikoina saavutetusta paikasta autoletkassa pidetään kiinni kynsin hampain.

Ohittaa on pakko. Vaikka mutkassa tai sulkuviivan kohdalla. Vain löytääkseen itsensä hetken päästä roikkumasta seuraavan rajoituksien mukaan ajavan takapuskurista.

Nopeusmittarin pitää näyttää vähintään ylintä sallittua nopeutta. Mieluummin tietysti jonkin verran sen yli. Ettei vain kukaan kuvittelisi, että on jotenkin huono kuski.

Ja mikä onkaan sen antoisampaa, kuin manata liikenteessä muiden mokia. Auton ratissa tunteet käyvät kuumina, suu sylkee kirosanoja tiuhaan tahtiin ja torvi soi.

Kun seuraa liikennekäyttäytymistä ympärillään, ei ihan ensimmäisenä tule mieleen, että on sivistysvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.

Tasapuolisuuden vuoksi on todettava, että autoilijoiden lisäksi myös muilla tienkäyttäjillä olisi vähän hiomista tavoissaan.

Jalankulkijat poukkoilevat kevyen liikenteen väylillä miten sattuu tai hyppivät suojatielle sivuilleen katsomatta.

Pyöräilijät ajavat usein ajoradalla, vaikka pyörätiekin olisi tarjolla tai suhahtelevat kevyen liikenteen väylällä jalankulkijoiden ohi välttäen törmäyksen muutamalla sentillä.

Motoristit taas pujottelevat ruuhkissa autojen välistä tai kiitävät valtavaa ylinopeutta moottoriteillä.

Yleiset käsimerkit sinkoilevat joka suuntaan tarkoin valituilla sadatuksilla ryyditettyinä.

Miten tähän on tultu? Missä vaiheessa matkanteko muuttui niin raivostuttavaksi, että liikenteessä on kuljettava aggressionupit kaakkoon käännettyinä?

Voiko syyttävän sormen kääntää osoittamaan nyky-yhteiskuntaan loihdittua ainaista kiirettä? Vai ovatko syypäitä rallipelit, joista pienestä pitäen opitaan kaahaamisen mallia?

Olkoon syy mikä tahansa, pitäisi nykytilanteeseen tulla muutos, ennen kuin asiat riistäytyvät kokonaan käsistä.

Säädetään vaikka pakolliseksi rentoutuskasetin kuunteleminen ennen liikenteeseen lähtöä. Jos se vaikka vähän löysäisi kireinä paukkuvia hermoja.

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic