Uutiset

Tilastollisesti maapallon onnellisin

Nyt on lyöty sellaiset rätingit nokan eteen, että käki on äimänä: minun pitäisi olla maailman onnellisin ihminen.

Ensin Newsweek tunnetusti meni valitsemaan Suomen maapallon parhaaksi maaksi. Eihän siinä mitään, mutta sitten Iltalehden teettämän kyselytutkimuksen mukaan Kanta-Häme on Suomen onnellisin maakunta.

Iltiksen mukaan onnellisimpia ovat vieläpä korkeakoulutuksen saaneet ihmiset, joilla on pieniä lapsia, harrastavat liikuntaa ja niin edes päin. Kaikki lehden luettelemat attribuutit osuivat just eikä melkein.

Huomasin, että monella muullakin hämäläisellä naama venähti silkasta pettymyksestä luettuaan arviot. Tässäkö tämä nyt on? Ja edessä on vain yksi suunta, alaspäin.

Sitä paitsi tällainen tilastollinen parhaus synnyttää paineita. En ole osannut läheskään tarpeeksi arvostaa ylenpalttista auvoani arjen tiimellyksessä. Eikös tässä pitäisi olla jonkinlaisena esikuvana kaikelle muulle Telluksen tasalla tallustavalle väelle?

Oli pakko pysähtyä oikein ajattelemaan asiaa. Ja onhan se myönnettävä, periaatteessa kaikki on hienommin kuin koskaan ennen elämässäni, ei pitäisi olla mitään valittamista. Olen lihaksi tullut tilasto.

Mutta miksi sitten mieltäni jäytää alituinen huoli ja tyytymättömyys? Miksi en pysty vain kellimään onnessani?

Miksi kukaan muukaan ei todella vaikuta täällä vetovoiman ja hyvinvoinnin tyyssijassa tyytyväiseltä, vaan ilma on sakeana vaikerruksesta ja itsesäälistä?

Keksin omalta osaltani ainakin yhden tilastollisesti selittävän tekijän. Tutkimusten mukaan olen ammattini ja harrastusteni puolesta täydellistä pohjasakkaa. Toimittajat ja poliitikot ovat vuodesta toiseen halveksituimpia ammattiryhmiä Suomessa.

Lisäksi mielentilaani heikentävät Iltalehdenkin mainitsemat tyypillisimmät syyt, alituinen kiire ja vähäinen uni.

Uskoisin myös, ettemme osaa arvostaa tarpeeksi olosuhteitamme, koska suomalaisilla on aina ollut kummallinen tarve maalata tulevaisuutta mustaksi. Meillä on tapana liioitella tolkuttomasti uhkakuvia ja vähätellä mahdollisuuksia. Ennen oli mukamas aina paremmin.

Nyt suomalaiset näyttäisivät jopa äänestävän murskavoittoon puolueen, joka haluaisi palauttaa maan takaisin 1970-luvulle.

Todellisuudessa, siis tilastollisesti ja objektiivisesti mitaten, ennen ei juuri mikään ollut paremmin. Yleisesti ottaen asiat ovat menneet koko ajan parempaan suuntaan. Tosin lähes huomaamatta, kun kaikki huomiomme kiinnittyy vain epäkohtiin tai negatiivisiksi tulkittaviin takaiskuihin.

Mutta eihän sitä onnellisuutta tai tyytyväisyyttä oikeasti voi johtaa tilastosta. Tilastot eivät kerro vielä mitään yksilön pään sisällä tapahtuvista asioista. Onnellisuus on valitettavan subjektiivinen tunne ja hyvin pienestä kiinni, usein sattumastakin.

Vaikka olen nyt kohtuullisen tyytyväinen elämääni, ei siitä vielä montaa vuotta ole, kun kaikki oli vielä ihan päin helvettiä. Tosin asuin silloin Uudellamaalla, ehkä se johtui vain siitä.

Voihan muuten olla niinkin, että jatkuvassa näennäisessä tyytymättömyydessä piilee menestyksemme salaisuus.

Iisakki Kiemunki

Menot