Tilille eksynyt kymppimiljoona

Viimeiset viikot eivät ole tarjonneet kummoisia uutisia. Suomessa suljetaan yksi telakka, metalliteollisuuden suurtoimija Metso pistää väkeä pihalle sadoittain. SAK:n tilastojen mukaan tämän vuoden aikana yt-neuvottelut ovat raapaisseet 72 898:aa työntekijää. Heistä 7 526 työntekijää on irtisanottu.
 
Eikä tämä tähän lopu. Yt-neuvottelut ovat koskettaneet tähän saakka yksityistä yritystoimintaa, mutta kurjaa sarjaa tulee jatkamaan kuntasektori. Kouvola ilmoitti jo 600 työntekijän vähennystarpeesta, Jyväskylässä ajatuksenjuoksu tuntuu olevan samoilla linjoilla.
 
Tuleva kuntaremontti ei ainakaan vähennä tämänsuuntaisia ajatuksia.
 
Joukkoirtisanomisista huolimatta osakkeenomistajien tileille on maksettu turpeita osinkoja. Niin turpeita, että joku on unohtanut vaivaiset 10 miljoonaa euroa Liechtensteinissa sijaitsevaan pankkiin.
 
Näinhän kävi Casimir Ehrnroothille. Hän ei tiedä, kuka on hänen avaamalleen tilille moisen summan tallettanut.
 
Joku voi epäillä, että tässä on kyse muistivajeesta.
 
Kaiken kukkuraksi huippujohtajat edelleen korottavat palkkioitaan. Kärkenä on tietysti Nokian mestari Stephen Elop, joka kuittaa yrityskaupasta noin 19 miljoonaa euroa. Nokian johtokaan ei tunnu tietävän, mitä on sovittu ja kuinka paljon maksetaan.
 
Olisipa minunkin tilipussin maksajilla niin kelvoton muisti, että voisi laskuttaa mitä tahansa. 
Kanadalaisen täytynee olla yhtä tärkeä mies kuin huippujalkapalloilijoiden. Palkkiosummat eivät ole enää millään tavalla kiinni ihmisen arjessa.
 
Eipä siis ole kumma, kun tavallista työntekijää suorastaan sylettää kuulla ja lukea moisista rahoista.
 
Kukaan ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut niistä ihmisistä, jotka jo saivat työnantajaltaan monoa persuuksiin. Korkeintaan kuulemme aurinkoisia tarinoita uudesta elämästä menestyvinä yrittäjinä. Entäs ne, jotka painuvat pohjimmaisiksi, jäivät vaille työtä ja elantoa? 
 
Mitäs niistä, samaa sarjaa kuin käytetty kodinkone. Kaatopaikkatavaraa.
 
Edellisestä lamasta on selvillä jo se seuraus, että taantuman vaikutukset perhe- ja yksilötasolla ovat pitkäaikaisia, ehkä koko loppuelämän kestäviä kärsimysnäytelmiä. 
 
Mutta kaikella on aikansa. Pientä hymynkaretta nostattavat viestit maailmalta – tilanne ehkä helpottaa seuraavan vuoden aikana. Ehkä.
 
Nousua odottaessa kannattaisi vähän jokaisen katsoa ja pohtia sitä, mitä julkisuuteen viestittää. Kannattaako suomalaiset työntekijät haukkua patalaiskoiksi ja kovapalkkaisiksi, kun samaan aikaa jaetaan osinkoja sekä valtavia johtajapalkkioita? Viimeksi Valion pomo moitti suomalaiset kilpailukyvytöntä laatua tekeviksi työntekijöiksi. Kiitos siitäkin vähästä.
 
Kannattaako työssä olevia kyykyttää ja pitää nöyrinä sillä tiedolla, että ole vain tyytyväinen, kun sinulla on edes työpaikka.
 
Ei työntekijänkään kannatta uhota silmittömästi. Se työpaikka kun on kortilla.
Turhanaikaisen väittelyn ja toistensa syyttelyn sijaan kannattaisi pohtia hiven reiluutta, tasapuolisuutta ja ihmisten innostamista. Kohtuullisen bonuksen ansaitsee sekä pomo että työntekijä.
 
Työntekijätkin kannattaa pitää virkeinä, sillä kaikki ideat eivät synny pomoportaassa. 
 

Päivän lehti

29.1.2020