fbpx
Uutiset

Timpestä tuli viesti idoleille

Viime keskiviikkona Suomen oikeuslaitos lähetti maamme kaikille idoleille viestin: alle 16-vuotiaiden fanien kanssa ei kannata mennä vällyjen alle, vaikka kuinka himottaisi, tai linnareissu odottaa.

Tuo viesti annettiin radiokanava Kiss FM:n Aamutiimin vetäjänä tutuksi tulleen Timo “Timpe” Salosen saaman tuomion muodossa. Hän sai 1,5 vuoden ehdottoman tuomion kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja yhdestä lapseen kohdistuneesta haureudesta. Vielä mies on vapaalla jalalla, sillä tuomiosta aiotaan valittaa. Rangaistusta hän ei joutunut toistaiseksi suorittamaan, koska asia ei ole loppuun asti käsitelty.

Epäilenpä, että esimerkiksi rokkaripiirien kajalikasvoiset laulajaidolit, joita puberteetti-ikäiset tytöt kirkuen palvovat niin lavojen ääressä kuin kotiseinälle tällätyn julistepaljouden keskellä, alkavat pitää suutaan entistä soukemmalla fanien kanssa pelehtimisestä.

Ihan varmaa nimittäin on, että Timpe ei ole ainoa idoli maassamme, joka on erehtynyt teinien kanssa laittomasti piehtaroimaan. Se ei ole idolien syy, että takahuoneeseen on aina pyrkimässä laumoittain nuoria neitoja tekemään lähempää tuttavuutta palvonnan kohteensa kanssa.

Se kuitenkin on heidän syynsä, jos he eivät aikuisina ihmisinä ymmärrä olla kajoamatta vielä sekä fyysesti että etenkin henkisesti kehittymättömien pikkutyttöjen pikkareihin.

Perusteluksi ei nimittäin riitä, että nykyajan tytöt näyttävät paljon ikäistään vanhemmilta tai että he jopa väittävät olevansa vanhempia kuin mitä todellisuudessa ovat.

Timpekin oli vedonnut oikeudessa siihen, että hän ei tiennyt tyttöjen olevan alle 16-vuotiaita. Nuorin uhreista sentään oli tekoaikana vasta 13-vuotias! Jonkinlaisen hälytyskellon olisi luullut pirisevän suosikkijuontajankin päässä, vaikka neidolla olisi ollut päällään minkälaista napapaitaa tahansa. Iän voi aina vaatia tarkistaa, ja jos se ei onnistu, näppinsä voi siinä tapauksessa päättää pitää ihan itsellään.

Jotain idolien yliotteesta kertoo se, että tässä tapauksessa kaksi Timpen uhriksi joutunutta tyttöä pystyi kertomaan tapahtuneesta vasta viiden vuoden jälkeen, jolloin he päättivät viedä asian oikeuteen.

Päätös ei varmaankaan ole ollut heille helppo. Vaihtoehtona olisi ollut vaieta asia kuoliaaksi. Voisi kuvitella, että tapahtunut on jättänyt heille henkisiä arpia, jotka muistuttavat olemassaolollaan päivittäin. Vasta aikuisiällä on tajuttu, että asia pitää käsitellä loppuun, ennen kuin elämässä voi mennä täysillä eteenpäin.

Timpeltä ja muiltakin vastaavaa tehneiltä olisi mielenkiintoista saada vastaus kysymykseen, kannattiko uhrata elämänsä, perheensä, työnsä ja koko tulevaisuutensa muutaman laittoman hekumanhetken takia. Ja ennen kaikkea – kuulla heidän pyytävän anteeksi uhreiltaan.

Menot