Uutiset

Tiurahtelu ei riitä ministerinpaikkaan

Yhden asian tapaus Marja Tiura (kok. )poliittisesta päätöksenteostamme todisti: ministerinpaikkaa ei saa rahalla, raskaalla painostuksella eikä ulkoparlamentaarisella lobbauksella eli tiurahtelulla.

Substanssi ratkaisee. Osaaminen edellä mennään jopa kansansuosion ohi. Eikä se ole huono asia.

Mitä olisi tapahtunut, jos kokoomuksen hallitusneuvottelijat olisivat päättäneet toisin? Entä jos keskustassa ei olisi laskettu yksi ynnä yksi?

Paitsi, että Tiuran loikkaus olisi rikkonut hallitusneuvottelujen harmonista ilmapiiriä, olisi se nopeasti johtanut poliittiseen katastrofiin ja kauniin ministerin eroon.

Tiuran vaalirahasotkut ja tiivis yhteydenpito kohuliikemies Arto Merisaloon ovat tarjonneet iltapäivälehdille toistuvasti mehukkaita lööppiaineksia. Ministerin postilla istuvalle sellainen olisi muodostunut pikavauhtia kestämättömäksi taakaksi.

Luojan kiitos, että hallitusneuvottelijat pitivät pintansa. Tähän yhtyvät varmasti oppositionkin edustajat.

Onhan kyse muustakin kuin hallituksen horjumisesta. Tällainen tohelointi mustaa yhä vain lisää poliittista järjestelmäämme.

Kohu Tiuran tekemisistä on saanut valtavat mittasuhteet verrattuna asian poliittiseen tai yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Loikkareita on aina ollut eduskunnassa ja tulee vastakin olemaan ilman sen suurempaa kohua.

Tiuran kohdalla kiinnostusta lisää hänen tiivis yhteytensä talousrikoksista tuomittuun ja poliisitutkinnan alla nytkin olevaan Merisaloon. Merisalo oli väitteiden mukaan Tiuran sanansaattaja keskustan suuntaan, ja hän painosti myös kokoomuslaisia.

Tiuralla on erikoinen taipumus nostaa pintaan kohuotsikoita. Loikkausväite on tästä hyvä esimerkki. Hänhän itse kertoi asiasta Apu-lehdelle ja väitti, että keskusta kosiskeli häntä riveihinsä, kun ministerinpaikkaa ei kokoomuksen riveissä auennut.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen (kesk.) antoi heti täyslaidallisen takaisin: Tiura oli itse aloitteellinen, jyrisi Korhonen ja sai välittömästi sivustatukea.

Tiuran todistelut eivät ole olleet yhtä vakuuttavia. Epäilyksiä hänen totuuttaan vastaan herättää sekin, ettei hän vastaa suoraan kysymyksiin. Hän puhuu joko kokonaan asian vierestä tai esittää vertauksia, jotka jäävät kuuntelijan tulkittaviksi.

Marja Tiura on erikoinen mediatapaus. Vaikka hän näyttää ajoittain olevan julkisuusherkässä ympäristössä kuin norsu lasikaapissa, osaa hän myös hyötyä mediajulkisuudesta.

Paras esimerkki hänen taidoistaan oli Ajankohtaisen kakkosen haastattelu. Hän kiersi aloitteellisuusasian kokonaan ja pyrki vaikuttamaan katsojiin tunteikkailla puheillaan mediahelvetistä, jonka uhriksi hän on joutunut ja miten hän pelkää jopa läheistensä turvallisuuden puolesta.

Esitys lumosi toimittajankin sanattomaksi. Tiurasta tuli ainakin hetkeksi enemmän uhri kuin syyllinen.

pauli.uusi-kilponen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

5.6.2020