Kolumnit Uutiset

Toimittajat ilman rahoja

Pahoittelen sisäänpäinkääntyneisyyttäni, koska tämä kolumni käsittelee media-alaa. Kipinän nimittäin antoi viime maanantaina (5.5.) levinnyt tieto, että Suomeen avattiin ensimmäinen journalismin joukkorahoitussivusto Rapport.fi.

Sivustolla saa käydä rahoittamassa itselleen mieluista juttua. Kun haluttu rahasumma on kasassa, juttu kirjoitetaan. Jos rahaa ei heru halutussa ajassa, rahat palautetaan. Toimittajat ovat siis kerjuulla.

Journalismin joukkorahoitusta on alalla hehkutettu jo monta vuotta, ja toiveikkaimmat kirkasotsat odottavat sen jopa pelastavan media-alaa (kuulemma) vitsaavaa laaduttomuutta.

Toistaiseksi tunnetuin suomalainen joukkorahoitushanke oli Iron Sky -elokuva, joka keräsi väkirahoituksella aikanaan yli miljoona euroa.

Ajatus on sikäli jalo, että joukkorahoituspalvelujen avulla kirjoittajat voivat rahan puitteissa tehdä juttuja, joihin lehtityössä eivät resurssit riitä. Suomessa media-alan kilpailu on pitkälti kanavoitunut jo tunnettuihin lehtitaloihin. Kaikki uusi kilpailu on aina hyvästä. Mutta.

Journalismiahan joukkorahoitetaan jo. Sitä tekevät lukijoiden ohella myös ilmoittajat. Ilmoittajat saavat rahojensa vastineeksi aviiseista mainostilaa, ja samalla meidän työmme on mahdollista. Jos lukijaa ei kiinnosta yksikään artikkeli, joita lehdessä on, voi aina lohduttautua sillä, että kiva, kahvi on taas tarjouksessa.

Joukkorahoitus on yksi alalle ilmestyneistä kummallisuuksista, joilla hämmennetään lukijoita. Outojen rahoituskuvioiden taustalla piilee ajatus, että journalismi on ihanne itsessään, joka ei pääse puhkeamaan nykyisten julkaisukanavien kautta kukkaansa.

Hyvä esimerkki on alalla ylistetty Longplay-verkkojulkaisu, johon kirjoittaa lukuisia palkittuja journalisteja. Emme olisi kuulleet Jyrki Kataisen ja Pekka Himasen välisistä tulevaisuustyöryhmämietinnöistä, ellei Longplaytä olisi. Aivan mahtava julkaisu, joka perustuu maailman kummallisimpaan ideaan.

Yrityksen sijaan lehti on perustettu yhdistyksenä, ja maksavien asiakkaiden sijaan puhutaan kannatusjäsenistä, jotka voivat tukea Longplayn julkaisemista. Tä. Miksi ammattilaisia pitää tukea heidän työnsä tekemiseen? Eikö lukijalla ole oikeus saada rahoilleen vastinetta? Laadukas journalismi on hyödyke, josta monet suomalaiset ovat jo valmiita maksamaan.

Ei sillä, etteivätkö joukkorahoituksella tehdyt jutut olisi hintansa arvoisia. Hyvät jutut maksavat. Olen kuitenkin varma, että eurojen heittely yksittäisiä juttuja varten kiinnostaa vain pientä piiriä. Joukkotiedotuksesta häviää se joukko.

Suurempi uhka hyvälle sisällölle on mielestäni se, että toimittajat räpeltävät ihmeellisiä rahoituskanavia, jotka eivät päädy kuluttajien tietoon. Miksei voi ajatella, että jutut ovat tuotteita, lukija asiakas?

Jos on hyvä idea ja taitavia tekijöitä ympärillä, perustakaa uusi julkaisu älkääkä panko toivojanne ihmeellisten avustuskuvioiden varaan.

Eivät lukijat ole tyhmiä.

markku.uhari@hameensanomat.fi