Uutiset

"Toispuoleinen krapula" ei pysäytä Parkinson-kerholaisia

Aarno Heikurainen kannustaa sairastuneita ja omaisia liikkumaan ja osallistumaan

Kun kuuntelee hämeenlinnalaisen Aarno Heikuraisen viikko-ohjelmaa, on helppo uskoa, mitä hän sanoo sairastamastaan Parkinsonin taudista.

-Tämä sairaus ei ole este harrastuksille. Vaikka en enää voi tehdä kaikkea sitä mitä ennen, tilalle on tullut paljon uutta.

Parkinson-potilaiden ja heidän omaistensa boccia-porukka kokoontuu kahdesti viikossa. Aarno Heikurainen (vas.), Helena Heikurainen, Eino Kuusisto, Lea Erla ja Jaakko Kokkola toivottavat kiinnostuneet tervetulleeksi tutustumaan toimintaan.

Heikuraisen kalenteriin on merkitty maanantain vesijumppa, tiistain ja perjantain boccia-pelit, keskusteluryhmät ja kokoukset sekä seurakunnan puutyöryhmä. Hän on myös pystynyt jatkamaan vanhaa harrastustaan eli melontaa.

-Liikunta on lääkityksen rinnalla Parkinson-potilaalle tärkeää. Se ei pysäytä eikä välttämättä edes hidasta sairauden etenemistä, mutta parantaa elämänlaatua, sanoo Hämeenlinnan seudun Parkinson-kerhon puheenjohtajana tämän vuoden alusta toiminut Heikurainen.

Elämänusko on säilynyt
Aarno Heikurainen sairastui vuonna 1998. Ensimmäinen oire oli toisen käden peukalon vapina. Heikurainen osasi epäillä Parkinsonia, sillä myös hänen veljensä sairastaa sitä.
Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jonka oireista näkyvimpiä ovat vapina ja lihasjäykkyys. Heikurainen on tottunut siihen, että jotkut katsovat hänen vapisevaa kättään pitkään.

-Osa kysyy suoraan, että onko minulla Parkinson. Miesporukassa sitten taas saatetaan kysyä, että oliko pitkä ilta. Olen vastannut että joo, minulla on toispuoleinen krapula, Heikurainen nauraa.

Hän sanoo itsekin ihmettelevänsä sitä, ettei sairauden eteneminen pelota.

-Olen sopeutunut siihen ajatukseen, etten välttämättä joskus pysty toimimaan samalla tavalla kuin nyt. Usko tulevaisuuteen ja toivo ovat säilyneet, mutta pitkäaikaisia suunnitelmia en rakentele.

Kuulo ja muisti pelaavat
Sairastuessaan Heikurainen oli ehtinyt olla muutaman vuoden eläkkeellä Helsingin poliisilaitoksen rikosylikonstaapelin virasta. Hän oli mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa ja seurakuntatyössä.

-Kun sairaus puhkesi, olin aluksi katkera. Ajattelin, että kun olen auttanut niin paljon muita, minun ei olisi pitänyt sairastua. Sanouduin irti melkein kaikesta vapaaehtoistyöstä, mutta pikku hiljaa sitten palailin takaisin, Heikurainen muistelee.

Hän sanoo, että omiin asenteisiin vaikutti eniten sopeutumisvalmennuskurssi, jolla hän tapasi muita sairastuneita.

-Parkinsonin tautiin liittyy paljon pelkoja ja ennakkoluuloja. Moni luulee, että sairaus vaikuttaa muistiin tai esimerkiksi kuuloon. Minullekin puhutaan kovalla äänellä.

Heikurainen sanoo, että Parkinsonista avoimesti kertoneet julkisuuden henkilöt ovat tehneet hyvää työtä. Kuuluisia Parkinson-potilaita ovat esimerkiksi juuri edesmennyt paavi Johannes Paavali II, nyrkkeilijälegenda Muhammed Ali ja ministeri Iiro Viinanen.

Omaiset saavat liikkeelle
Aarno ja hänen vaimonsa Helena Heikurainen muuttivat nelisen vuotta sitten tyttären perheen perässä Helsingistä Hämeenlinnaan. He kertovat kotiutuneensa hyvin.
Helena Heikurainen on ollut miehensä sairastumisesta lähtien mukana omaistyössä.

– Mielelläni lähdin mukaan, olen tavannut kerhojen kautta paljon kivoja ihmisiä.

Aarno Heikurainen kiittelee vaimonsa ja muiden omaisten osallistumista.

-Ilman omaisia moni Parkinson-potilas jäisi omiin oloihinsa.
Maanantaina alkaa valtakunnallinen Parkinson-viikko, jonka teema on ”Hyvä elämä”. Omalta kannaltaan Heikurainen määrittelee hyvän elämän sanomalla, että hän toimii aktiivisesti omien voimiensa rajoissa.

-Sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessäolo ovat minulle tärkeitä. On parempi jakaa kantamuksensa muiden kanssa, se virkistää ja auttaa. (HäSa)