Kolumnit Uutiset

Töissä huono muuttuu hyväksi

Pikkuisen harmittaa. Olen jo vuoden päivät ihmetellyt, kuinka on mahdollista, että suomalaisten mielestä työelämän laatu ansaitsee yleisarvosanan 7,96. Sehän on koulukielelle pyöristettynä hyvä numero. Ja numero, joka jäi mieleen työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotiedoista vuodelta 2011.

Miksikö harmittaa? Ministeriö julkaisee ennakkoraporttinsa aina tammikuun lopussa, mutta viime perjantaina ilmestyneestä 2012 tiedotteesta ei yleisarvosanaa löydy. Ovat mokomat menneet tekemään muutoksia. Yleisarvosanan skippauksen lisäksi sivuun on siirretty mukavan kansantajuinen kouluarvosana-asteikko.

Raflaavasta numeerisesta vertailusta tuli näin mahdotonta, ja arvosteluasteikolla leikittelevät otsikkovaihtoehdot lensivät roskakoriin jo ennen lopullista muotoutumistaan. Työelämä jätettiin luokalle… Työnantajalle ehdot työntekijän motivoinnissa… Varmuus työpaikasta romahti kiitettävästä välttäväksi…

No, oli käytetty asteikko mikä tahansa, vuoden 2012 summasummarumiksi saatiin, ettei töissä olon tulevaisuus näytä hyvältä minkään ikäluokan silmissä. Kaikkein negatiivisimpia olivat 45–54-vuotiaiden arviot. Vieläkö joku ihmettelee, miksi suomalaisilla on niin kova hinku eläkkeelle?

Työntekijä tekee töitä niin kauan kunnes eläkeikä täyttyy, ellei terveys petä ennen. Hän on omasta mielestään – ja ainakin periaatteellisella tasolla – eläkkeensä ansainnut.

Työnantajan ihannetyömarkkinoilla innostunut, sitoutunut ja terve työntekijä käy töissä kunnes on antanut parhaansa.

Valtion näkökulmasta työntekijän pitäisi pystyä elättämään toimeliaisuudellaan itsensä lisäksi pari muutakin kansalaista eri elämänvaiheista.

Näiden näkökulmien monetäärinen yhteensovittaminen ei kuitenkaan suju suit sait sulavasti, kuten työmarkkinatahojen viime aikaisesta mekkaloinnista voi helposti päätellä.

En keksi ongelmaan muuta ratkaisua kuin loton. Taloustutkimuksen tammikuisen kyselyn mukaan vanhemmista jättipottivoittajista töissä jatkaisi joka neljäs ja nuorista jopa joka kolmas. Näillä prosenteilla huoli huoltosuhteesta kevenisi kummasti, ja sairastavat, opiskelijat ja yli kuusikymppiset saisivat elellä työmarkkinoiden ulkopuolella ilman syyllisyyden tunteita.

Unohtakaamme siis paikkansa pitämätön hokema lottovoiton ja Suomeen syntymisen suhteesta tyystin ja ryhtykäämme oikeiksi lottovoittajiksi. Tai ainakin lopettakaamme antamasta harhaanjohtavia arvioita työolosta.

Sillä jokuhan tässä yhtälössä mättää pahan kerran. Huonolta tuntuu, mutta silti suomalainen työelämä on tutkimusten mukaan neljänneksi parasta Euroopassa, ja työministeriön kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa se ykköseksi vuoteen 2020 mennessä.

Pakko kysyä: mitä iloa on kärkitilasta, kun työolobarometrin mukaan suurempi osa työntekijöistä arvioi työn ja työnteon mielekkyyden tulevaisuudessa vähenevän parantumisen sijaan?

Ei kai tästä ajauduta johtopäätökseen, että suomalaiselle laaduksi riittää, että yleensä on se duunipaikka? Ei kai?

Päivän lehti

7.4.2020