Uutiset

Tontut ovat Heikki Eklöfin julkinen pahe

Heikki Eklöf muistaa vieläkin ensimmäisen piippurassitonttunsa. Yhdeksänvuotias pikkunassikka ihaili tonttua 50-luvulla Hämeenlinnan Asevelikylän osuuskaupan ikkunassa. Joulu tuli ja meni ja tonttu jäi kaupan kätköihin.

Huhtikuussa poika sai samaisen tontun 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi kiltiltä naapurin tädiltä. Siitä alkoi piippurassitonttujen ja Heikki Eklöfin yhteinen taival. Vuosikymmenten kuluessa tonttuja on kertynyt yli 70 hiippalakin kokoelma.

– Piippurassitontut viehättävät minua esineinä ja oman aikansa kuvina. Ne ovat sotien jälkeisen Suomen tapa koristaa kotia sillä vähällä, mitä yleensä oli saatavilla. Monille nämä tontut ovat roskia, mutta minulle kallisarvoisia ja todella vaikeasti löytyviä aarteita.

Vasta tällä viikolla Heikki Eklöf sai selville, että piippurassitontut on tehty Suomessa Weisten lelutehtaalla. Tonttujen valmistus alkoi vuonna 1948 ja päättyi kannattamattomana 80-luvulla.

– Tontut tehtiin käsityönä ja niiden kasvotkin maalattiin itse. Ehkä juuri sen takia tontuilla on niin mainiot ilmeet, kun ne syövät puuroa, hakkaavat puita tai tuovat lahjoja. Aina touhussa olevat tontut ovat kertakaikkisen sympaattisia ja kilttejä olentoja, Heikki Eklöf kertoo.

Eklöfin tontut ovat 50-, 60- ja 70-luvuilta. Koruttomimpia ovat paperinaamaiset tontut, joista paistaa sotien jälkeinen materiaalipula. 60-luvuilla tontut saivat kumiset naamat ja niiden ilmeet alkoivat elää aina pikkuisen pirullisesta virneestä ratkiriemukkaaseen.

– Soitin eilen Weisten tehtaalle piippurassitontuista ja sain kuulla, että niitä on enää todella vähän tehtaallakaan tallella. Nämä tontut ovat olleet sen verran heppoisia koristeita, että ne on varmasti heitetty pois tai sitten ne ovat hajonneet.

Tonttujen hautausmaa

Kun piippurassitonttulauma uhkasi vallata Eklöfin kodin, muuttivat ne joulun ajaksi Korttien taloon kaiken kansan ihasteltavaksi. Useimpien aikuisten lapsuuteen liittyvät tontut herättävät yleensä kaihoisia huokauksia katsojissaan.

– Olen ollut lapsesta asti keräilijä. En ole niinkään jouluihminen, mutta jouluun liittyy Suomessa niin paljon koristeita, että se on mielenkiintoinen keräilykohde.

Piippurassitonttujen lisäksi suuri ylpeyteni on kaksi mekaanista suurta tonttua, joista toinen soittaa kitaraa ja toinen rumpuja. Ilmeisesti tontut ovat juuri ne samat, joita me 50-luvun lapset ihailimme Hämeenlinnassa Noron lelukaupan ikkunassa.

Ikänsä Hämeenlinnassa ja Asevelikylässä asunut Heikki Eklöf on antanut sydämensä kaikelle vanhalle ja perinteiselle. Hän ei voi ymmärtää suomalaisen pelkistetyn muotoilun ihailua, sillä liika selkeys on tylsää.

– Ihailen vanhaa perinteistä talonpoikaiskulttuuria ja sen esineistöä. Silloin osattiin tehdä ihan arkisistakin esineistä kauniita, mutta kauneus palveli aina käytännöllisyyttä. Nyt esineet pelkistetään ilmeettömiksi, mutta ne eivät ole silti käytännöllisiä. Minä nautin kaikesta kauniista, vaikka esineiden rakastaminen ei suotavaa olisikaan.

Heikki Eklöf tietää, etteivät kaikki ymmärrä hänen intohimoaan. Riihimäkeläisellä Würthilla AD:na työskentelevä mies naurahtaa, että tonttujen nyt luulisi olevan isolle miehelle ihan mahdottoman pieni ja viaton pahe.

– Toisilla kolisevat luurangot kaapissa, mutta minulla siellä kolisevat tontut. Meillä on oikea tonttujen vanhainkoti.

Joulun jälkeen Eklöfin tontut matkaavat taas Korttien talosta Asevelikylään ja hellästi sellofaaniin pakattavaksi. Eklöf väittää tonttujen olevan takuuvarmasti laatikoiden kannen alla ensi jouluun asti, ihan täyttä varmuutta hän ei väitteeseensä saa ujutettua.

Eihän niistä tontuista koskaan tiedä.

Päivän lehti

29.10.2020

Fingerpori

comic