Uutiset

Torikulttuuri tarvitsee uutta verta pysyäkseen elossa

Parikymppinen torimyyjä on harvinainen näky kojubongarin kiikarissa. Vaikka kauppiaiden määrä on pysynyt vakaana sitten 1990-luvun alun, on torimyyjien keski-ikä jatkuvassa nousussa.

Asiakkaiden lisäksi myös myyjät itse ovat panneet asian merkille, eivätkä pidä kauhukuvaa suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen myötä tapahtuvasta torien autioitumisesta lainkaan mahdottomana.

Mielikuvien muuttaminen elintärkeää

Tuusulalainen Arto Seppänen on opiskellut markkinointimerkonomiksi ja päätynyt pyörittämään omaa loimulohiyritystä toimittuaan yrittäjänä monella eri alalla. Hän kertoo olevansa kulkuriluonne ja pitää torimyyjän työstään juuri liikkuvuuden ja vaihtelevien työaikojen ansiosta. Hänellä on vankka käsitys siitä, miten nuoria saisi houkuteltua alalle.

– Kouluissa pitäisi kertoa torimyynnistä varteenotettavana ammattina, luoda nykyistä asiallisempaa kuvaa, hän toteaa.

Seppänen muistuttaa, että ammatissa on paljon hyviä puolia, joita ei monesti tulla ajatelleeksi.

– Nuoret haluavat kaikki johtajiksi, eivätkä he osaa arvostaa torimyynnin hyviä puolia. Tässä työssä saa raitista ilmaa, kun ei tarvitse istua toimistossa kahdeksaa tuntia päivässä.

Torimyyjän arki ei kuitenkaan ole pelkästään huoletonta reissaamista. Jo kymmenen vuotta alalla viihtynyt Seppänen myöntää, että lama ja kalan korkea hinta ovat tehneet ajoista loimulohiyrittäjälle vaikeat.

– Jos olisi yksi myyntipaikka ylitse muiden, jäisin tietenkin sinne. Nyt seuraan tapahtumia ja valitsen mielenkiintoisimmat. Hämeenlinnan torilla olen joka kuun ensimmäinen tiistai, hän kertoo.

Torimyynti välietappina

Tamperelainen Annastiina Koivu, 19, päätyi torimyyjäksi äitinsä kautta.

– En meinannut löytää kesätyöpaikkaa ja äiti vinkkasi, että tähän yritykseen voisi päästä hommiin, hän kertoo.

Koivu uskoo, että nuoret karttavat torimyyjän työtä, koska heiltä puuttuu uskallusta. Vallalla on myös käsitys, ettei myyjän työstä makseta kunnon palkkaa. Koivun suurin pelko oli, että työ olisi tylsää seisoskelua.

– Kyllähän se huonolla säällä on välillä sitäkin, mutta aurinkoisena päivänä tämä on mukavaa. Keli näkyy kassassakin välittömästi.

Vaikka Koivu pitää työstään jossa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ei hän usko jäävänsä alalle.

– Lukion jälkeen jatkan varmaan johonkin opiskelemaan, hän pohtii.

Mukavuus ennen kaikkea – perinteitäkin

Niina Korhonen, 23 on kesän töissä Torikahvila Linnassa. Hän uskoo, että nuoret haluavat työltään eri asioita, kuin mitä perinteinen torimyynti heille tarjoaa. Korhonenkin on laittanut myyjäkollegoiden varttuneisuuden merkille ja arvelee, että myyjien keski-ikä liikkuu neljässä-viidessäkymmenessä vuodessa. Arvaus ei osu kauas.

– Myyjien keski-ikä alkaa olla noin 55 vuotta, eikä se merkitse tulevaisuudelle hyvää, kertoo Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestön puheenjohtaja Seppo Sintonen. Hänestä nuoret ovat torimyyjiksi liian mukavuudenhaluisia.

– On pitkät päivät ja aikaiset ylösnousut. Se on fyysisesti kovaa, kun pelataan telttakaluston kanssa, Sintonen kuvailee

Myyjä Niina Korhonen arvelee, että ajatus jatkuvasta reissaamisesta kauhistuttaa nuoria.

– Uskon, että monelle kiertävässä torimyynnissä on kyse enemmän kuin työstä, se on elämäntapa, hän pohtii.

(STT-Häsa)

Päivän lehti

25.1.2020