Uutiset

Torvilla voi tuutata rokkia kellon ympäri

– Rokissa pauhaa kitarat ja syntsat, mutta voi sitä soittaa muillakin soittimilla, sanoo juontaja Eero Kenttämies juhlasalilliselle Vuorentaan koululaisia.

Sanojen vakuudeksi alkaa perinteinen vaskiseitsikko töräytellä Bill Hailey and his Cometsin Rock Around The Clockia.

Vanajaveden Vasket -orkesteri muodostuu kolmesta trumpetista, käyrätorvesta, tuubasta, vetopasuunasta ja baritonitorvesta.

Kakkosluokkalainen Riina Kokkonen nostaa ensimmäistä kertaa elämässään huulilleen tenorin.

– Se oli jännää. Korvat meni lukkoon.

Riina saa välittömästi palautetta trumpetisti Ismo Sundelinilta.

– Riinalla on hyvä ryhti. Puhaltamisessa on tärkeää, että energiavirrat pääsevät liikkeelle.

Kakkosluokkalainen Jeremias Lehto ehtii ennen varsinaista vaskiorkesterin konserttia kokeilla trumpettia, käyrätorvea ja baritonia.

– Mä olen urhea. Mä ottaisin vaikka ton ison, sanoo Jere ja kaivautuu Raimo Ollinkankaan käsivarsien suojaan. Pienen miehen voimat eivät aivan riitä eivätkä raajat yllä pitelemään soitinta ilman vanhemman muusikon apuja.

Trötö muuttaa trumpetin ääntä

– Kun trumpettiin laitetaan tuollainen trötö päähän, niin ääni muuttuu, selittää Kenttämies ja Sundelin demonstroi vaikutuksen saman tien.

– Tuo postitorvennäköinen torvi on käyrätorvi eli korno ja soittajat sanovat sitä kippuraksi, jatkaa Kenttämies soitinten esittelyä.

Vanajan Vasket on ottanut mieluisaksi tehtäväkseen käydä esittelemässä kouluilla torvia ja tuuttaamassa malliksi muutaman kappaleen. Trumpetit pääsevät oikeuksiinsa La Stradassa ja Manzanillassa, vaskien ”paksupuoli” tuubasooloineen taas Romanticassa. Vuorentaan koulu on bändille tämän vuoden kolmas kohde.

– Kappaletoiveita toteutetaan resurssien mukaan. Tuo rokki on yksi toivekappale, ja tässä koulussa toinen on Härkätien marssi eli tutummin Tuu tuu tupakkirulla, sanoo Ollinkangas.

Varsinaista nuorisosoittokuntaa Hämeenlinnan seudulla ei musikanttien tietämän mukaan ole. Koulutempaukset ovat yksi tapa herätellä nuorten kiinnostusta puhaltimiin.

– Nuoret soittavat huiluja ja klarinetteja, puhaltimia sieltä kevyemmästä päästä. Saattaa mukana olla ennakkoluulojakin. On hienompaa vetää kellareissa kitaralla metallia kuin soittaa tuubaa ja vetää sitä peräkärryjen kanssa, jatkaa Ollinkangas.

Vedetään metallia, ei tuubaa

Kovin nuorelle lapselle suuria torvia ei kannata edes tarjota. Pikku pasunistille on kehitelty apuvälineitä, jos kädet eivät riitä ääriasentoon, mutta hampaiden pitäisi olla riittävän kehittyneet, jottei puhaltaminen vaikuta purentaan.

– Kaksitoistavuotiaalla on jo niin kehittyneet hampaat, että tuubankin voi nostaa huulille, sanoo itse 55 vuotta soittimen kanssa pelannut Mikko Rautanen.

Orkesterin jäseniä painaa pieni huoli puhaltimien suosiosta tulevaisuudessa, mutta aika ajoin korviin kantautuu hyviäkin uutisia.

– Ensi kesän Lieksan Vaskiviikoilla on leiri, missä tätä perinnettä tuodaan esiin ja pääkaupunkiseudulla Kaartin soittokunta on nyt ottanut seitsikon käyttöön. Mutta tahtoo se vähän niin olla, että jos kymmenen aloittaa torven soittamisen niin vain yksi heistä jatkaa, sanoo Ollinkangas.

Ainakin Vuorentaan koululla torvet kiinnostivat nuorta yleisöä. Pasunisti Kari Laineen instrumenttitemppua seurattiin silmä kovana.

– Vetopasuuna venyy… kunnes katkeaa. Mutta sen minkä Kari rikkoo, sen se myös korjaa. Se oli taikatemppu, selostaa Kenttämies. (HäSa)