Uutiset

Totiset kusiset paikat

Ihmisellä on kyky kehittää yhteiskunnallisia ongelmia. Esimerkistä käy kaikille jo lapsesta tuttu juttu, virtsaaminen, kansankielellä kuseskelu.

Pintaliidolla hairahtuu kuvittelemaan, että kuseminen on vallan yksityisasia. Menemme tavallisesti kaakeloituun ja siistiin vessaan, teemme ypöyksin tarpeemme ja tunnemme pientä iloista helpotusta virtsarakon paineen laskusta.

Näin homma hoituukin kotioloissa, kyläreissulla ja matkalla tienvarren huoltamon vessassa. Siitä vaan ja elämä jatkuu lorotuksen jälkeen.

Kaikki mullistuu, kun suomalainen vaeltaa kaupunkiympäristössä viihteellä viikonloppuna.

Kusemisesta tulee kuin tuleekin yhteiskunnallinen ongelma.

Ei sivistynyt yhteiskunta voi oikein lähteä siitä, että kadulle kuseskelu on urean hajuineen eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Suomalaisilla on jonkin sortin intohimo, vähintään tarve, levittää haisevaa keltaista eritettään pitkin katuja, porttikongeja ja puistoja. Tosimies kusee missä vaan, vaikka keskellä katua keskellä päivää! Naiset ovat hieman miehiä jäljessä julkikuseskelun jalossa taidossa.

Tästä seuraa: mikä on yhteiskunnassa ongelma on yhteiskunnan ongelma. Yksinkertaista.

Viimeksi Helsingin kaupunki on ilmoittanut ryhtyvänsä taisteluun kaduilla virtsaamista vastaan. Onnea matkaan. Toivottavasti kuseskelu lähtee pois Stadista helpommin kuin kuppa Töölöstä.

Helsingin ase on poliisivalvonta. Kuseminen on jo tässäkin mielessä yhteiskunnan päänsärky: poliisilla on kiire, koska poliisin tulisi selvittää rikoksia ja valvoa liikennekuria.

Tästä eteenpäin poliisin täytyy taipua kusikytäksi. Pitäisi kai tulkita ihan paskahommaksi…

Yhteiskunnan tehtävä on ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Virtsaamisessa tietä hajuttomuuteen haetaan vessapolitiikalla – näin kai julkisten vessojen ylläpitoa voinee kuvata.

Julkisia vessoja pitää olla tarpeeksi ja niiden pitää olla ilmaisia. Näin vaaditaan siinä hengessä, että katukuva puhdistuu, jos yhteiskunnan palvelu paranee. Syy on siis yhteiskunnan.

Mutta kuseminen ei voi olla ilmaista! Se ei ole sitä kotona, eikä myöskään kaupungissa. Jos yhteiskunnan asia on järjestää ilmaisia vessoja, yhteiskunta tukee kusemista, tarkasti sanottuna kusijaa.

Ja, kas kummaa, julkiset vessat ovatkin sitten kuntien peruspalvelua, vieläpä ilmaista peruspalvelua.

Helsinki keräsi viime vuonna vessoista vain 34 000 euron tulot 740 000 euron menojen katteeksi. Se kusemisen ilmaisuudesta.

Mikä on ilmainen vessa? Se on sellainen vessa, jonka saa rikkoa ja sotkea. Mitä enemmän ilmainen on ilmaista, sitä enemmän se maksaa siivous- ja korjauskuluina.

Mikä on maksullinen vessa? Se on sellainen vessa, jota kukaan ei käytä.

Suomalainen on tarkka rahoistaan. Kaljaan ja siideriin meillä on aina euroja, kusemiseen ei välttämättä edes vanhaa viisipennistä.