Uutiset

Totta kai laatu maksaa!

Oli ilo lukea tiistain 12.12. lehdestä kuvausta hämeenlinnalaisen Solvikin päiväkodin eskarista. Siellä suunnitellut opetus- ja leikkituokiot vaihtelevat lasten omaehtoisen puuhastelun kanssa, ja lapset saattavat itsekseen ”usein harjoitella päivästä toiseen jotain tiettyä taitoa, joka on kehittymässä”.

Tällainen kiireetön elämä ammattitaitoisten aikuisten ohjauksessa on parasta mahdollista: kasvurauhaa lapselle! Se kuulostaa unelmalta helsinkiläisestä opettajasta, joka suree kaupungin kouluihinsa kohdistamia ahneita ja yksisilmäisiä säästötoimia.

Konsultilta on tilattu ohjeet, ja nehän vaativat, että lapset on koottava isoihin laitoksiin. Säästöt ennen kaikkea – ja samaan aikaan lapsilla on kaupungissa ongelmia enemmän kuin koskaan.

Hämeenlinnalaiset, teillä on syytä olla ylpeitä siitä, että kaupunkinne satsaa lapsiin. Siksi minua hiukan ihmetyttää Hämeen Sanomien otsikointi.

Lehti ei pääotsikossaan ylpeästi kerro, että esikouluopetus on kaupungissa Suomen laadukkainta, vaan toteaa: ”Esiopetus kalleinta Hämeenlinnassa”.

Sisäsivun otsikko ottaa sentään hieman toisen näkökulman: ”Laatu maksaa esiopetuksessa. Hämeenlinna panostaa lastentarhanopettajiin. Tampereella eskarilainen maksaa puolet vähemmän.”

Onko oikein ylipäänsä puhua siitä, mitä lapsi maksaa? Lapsi ei ole menoerä, vaan investointi, jos nyt näillä termeillä pitää puhua. Hän on tulevaisuus, johon me ratkaisuillamme ja arvostuksillamme joka päivä vaikutamme. Tamperelaiset eivät siis investoi viisaasti!

Pahaenteiseltä kuulosti myös uutisen maininta, että Hämeenlinnassa aika ajoin keskustellaan, tulisiko esiopetus siirtää opetustoimen hallinnonalaan. ”Opetustoimen puolella oppilaskohtaiset kustannukset ovat olleet maan edullisimpien joukossa.” Kertooko tuo lause mitään hyvää Hämeenlinnan opetustoimesta?

Pitäkää varanne, hämeenlinnalaiset lastentarhanopettajat! Jos Hämeenlinnan opetusvirastossa on yhtään samanlainen henki kuin Helsingin, siellä kohta jo tilataan konsultti suunnittelemaan, miten lapsia siirtelemällä saataisiin säästetyksi euroja.

Toimin itse lukion äidinkielen opettajana Yhtenäiskoulussa. Se on perinteikäs, juuri 50 vuotta täyttänyt, Helsingissä ainutlaatuinen, kodikas ja perhemäinen koulu, jossa lapsi voi opiskella 7-vuotiaasta ylioppilaaksi saakka. Nyt virasto (turvallisesti konsultin selän takaa) ehdottaa koulun lakkauttamista siirtääkseen oppilaat lähellä sijaitsevaan jättikouluun.

Vanhemmat ovat aloittaneet raivokkaan taistelun. Sille, joka on kiinnostunut lasten todellisten asiantuntijoiden, rakastavien äitien ajatuksista, suosittelen luettavaksi yhtenäiskoululaisen äidin Julia Virkkusen blogia, jota huolestunut nuori äiti alkoi pitää sen jälkeen, kun uhka koulumme lakkauttamisesta tuli esiin. (http://virkkuu.vuodatus.net/)

Seuraavat, blogiin viime yönä ilmestyneet lauseet kietoutuivat mielessäni yhteen Hämeen Sanomien tänä aamuna herättämien ajatusten kanssa:

”Kaikki maksaa. Hyvä hoito maksaa. Hyvät koulut maksavat. Hyvä maksaa.

Mutta siitä on hyvä maksaa. Hyvä maksaa itsensä joskus takaisin.”

Tiistain lehden etusivulla oli suloinen kuva Solvikin eskarissa puuhailevista tytöistä. Toiveikkaana kirjoitan mielessäni sen alle uuden otsikon: ”Lapset ovat kalleinta Hämeenlinnassa”.

Aino Järvinen

entinen ja toivottavasti myös tuleva hämeenlinnalainen

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic