Uutiset

Töttöröö, törisevät orpokodin pikkunorsut

Tömps, tömps, tömps. Lauma pikkuruisia elefantteja kirmaa portista sisään kiireellä ja toisiaan tönien kuin mitkä tahansa päiväkoti-ikäiset nassikat.

Pikkunorsuilla on kiire syömään. Hoitajat odottavat valmiina kolmen litran maitopullojen kanssa. Nälkäiset fantit hotkaisevat tuttipullojen sisällön muutamalla hörpyllä. Kaikkein janoisimmat saavat kaksi pullollista maitoa.

Äidillistä hoivaa ennen luontoon paluuta
Norsut asuvat The David Sheldrik Wildlife Trustin ylläpitämässä elefanttien orpokodissa Kenian Nairobissa. Siellä hoidetaan äidittömiä pikkunorsuja, jotka palaavat takaisin luontoon Tsavon kansallispuistoon täytettyään kolme vuotta.

Pikkuelefantit ovat jääneet varhain äidittömiksi, eivätkä selviäisi hengissä ilman maitoa ja hoivaa. Suunnilleen parin vuoden ikäisinä norsut siirtyvät pikkuhiljaa kasvisruokaan. Muut norsujen tavat he oppivat uudessa laumassaan Tsavon vanhempien elefanttien huomassa.

Suurin osa orpokodin asukeista on äidittömiä norsunluun häikäilemättömän ahneen metsästyksen vuoksi. Esimerkiksi Emily-norsu löydettiin vain kuukauden ikäisenä. Emilystä kasvoi myöhemmin Tsavoon siirtyneiden entisten orponorsujen johtaja.

Orpokoti on pelastanut jo 85 elefanttia
Nairobin norsujen orpokoti perustettiin vuonna 1987. Ensimmäisten 22 vuoden aikana orpokodissa on hoidettu yli 85 vastasyntynyttä ja nuorta norsua.

Kenia on ensimmäinen maa maailmassa, joka on onnistunut sekä pelastamaan vastasyntyneitä norsulapsia että palauttamaan ne takaisin luontoon villiin norsuyhteisöön.

– Olemme ylpeitä työstämme, ja teemme tätä rakkaudesta eläimiin, vakuuttavat norsujen hoitajat.

He hoitavat norsuja tarvittaessa yötä päivää. Jokaisella orvolla kärsällä on oma nimikkohoitajansa.

Norsu ei unohda koskaan
Norsun muisti on juuri niin terävä kuin sanonta antaa ymmärtää: orponorsut muistavat hoitajansa ikuisesti, ja saattavat Emily-elefantin tavoin palata aikuisena esittelemään oman pienokaisensa ihmishoitajalleen.

Vaan mitä orpokodin oloista tuumaavat itse asukkaat, eli pikkunorsut? Onko täällä viihtyisää?

Ensin ei kuulu mitään. Pitkään aikaan. Suuret silmät tuijottavat vain kysyjää. Sitten vihdoinkin yksi pienimmistä kärsistä kohoaa hieman.

– Töttöröö, kuuluu lyhyt vastaus, ja norsunapero juoksee pois. (HäSa)