Uutiset

Totuudenpuhujia vaikea rakastaa

Sitran yliasiamies Esko Aho rohkeni Kauppalehdessä esittää, että ihmisiä palkittaisiin terveistä elämäntavoista. Syvän suuttumuksen siivittämä kuoro huusi hänet nurin.

Eikö terveitä elämäntapoja saa yrittääkään edistää saamatta terveysfasistin likaista viittaa harteilleen?

Mahtoiko moni suutuspäissään edes lukea Ahon alkuperäistä haastattelua: ”Kenen kantti kestää sanoa, että ikääntyvistä ei ole varaa huolehtia, jos rahat menevät elintapasairauksiin?”

Tupakointia rajoitetaan. ”Miksi ihmisiä ei saisi muutenkin kannustaa elämään terveemmin”, kysyy Aho.

Miksi?

Elämäntaparentuista puhuminen ärsytti. Renttuilu kun on ilmeisesti yksityisasia niin kauan kuin renttu sairastuu ja menee terveyskeskukseen, juo maksansa ja polttaa keuhkonsa.

Jos renttuja nyt kaikesta huolimatta on, heille voisi suositella mahdollisimman ylellisiä yksityisiä lääkäriasemia. Eivät tulisi ainakaan viikonloppuisin terveyskeskuksen jonoon hankkiuduttuaan ilmeisen oma-aloitteisesti hoidon tarpeeseen. Elämäntapasairaushan se on humalassa toilailukin, jos nyt asian saa ääneen sanoa.

Totuudenpuhujia on vaikea rakastaa, mutta yleinen ja tasapäinen hyminä niellään mukisematta. Kaikille on sosiaalidemokraattisen ihanaa vaatia pelkästään hyvää ja kaunista, mutta entäs sitten, kun raja tulee vastaan?

Viisas työnantaja palkitsee jo nyt työntekijöitään terveistä elämäntavoista.

Vantaalla pääpaikkaansa pitävä iso nosturifirma, Pekkaniska Oy palkitsee työntekijänsä kuntoilun selvällä rahalla. Firma tunnetaan kuntoilubonuksistaan. Imagon arvoa on vaikea rahassa mitata.

Olisi ihanaa, jos omakin työnantaja maksaisi euron jokaisesta lenkkeilykilometristä. Tänäänkin tulisi ainakin kymppi. Maratonillekin voisi taas pitkästä aikaa lähteä. Pekkaniskan 170 euron kertakorvaus maratonista vastaa melkein yhden juoksun osallistumiskuluja, jos ei tarvitse lähteä Honoluluun asti. Pekkaniska tosin maksaa myös kuntoilutapahtumien osallistumismaksut. Numerolappu rintaan ja menoksi!

Tupakoimattomuudesta ja viinattomuudesta Pekkaniska palkitsee vuosittain samaisella 170 eurolla. Potti on luvassa myös kertaalleen niille, jotka voittavat Pekan leuanvedossa. Haluaisinpa nähdä muutkin suomalaiset yritysjohtajat vetämässä leukaa alaistensa kanssa.

Toki Pekkaniskan bonukset ovat veronalaista tuloa, joten yhteinen hyvä yhteiskuntammekin saa niistä omansa.

Kunpa joku työnantaja oikeasti ymmärtäisi, ettei terveyttä edistä vain ruumiinkulttuuri. Työntekijälle voisi maksaa bonuksia myös siitä, että hän lukee sivistäviä kirjoja, käy mieltä ylentävissä konsereissa tai elää ihan muuten vain tavallisen onnellista elämää vuodesta toiseen saman rakkaan kumppanin kanssa, jos sellainen on suotu. Ja jaksaa siksi mennä töihin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.