Kolumnit Uutiset

Totuus ei pala populismien liekeissä

Viime vuosina vahvistuneen aatevirtauksen mukaan koulutukseen perustuva asiantuntemus on turhaa tai haitallista. Tiedeyhteisö kuuluu herrojen salaliittoon pienen ihmisen päänmenoksi. Vainoharhasta on tullut yhteiskunnallinen voima populistinpuolueiden myötä.

Tietenkin asiantuntijat erehtyvät ja ovat usein erimielisiä. Mutta heikoilla jäillä liikumme, jos jokainen voi valita vapaasti omat totuutensa ammattilaisten tulkitsemasta todistusaineistosta piittaamatta. Yhteiskunnallisten päätösten vajoaminen puhtaasti fiilispohjaiseksi olisi katastrofi.

Vaikka populismi ryöppyää etenkin politiikan oikealla laidalla, löytyy tosiasioiden vastaista hurmahenkeä joka suunnasta. Yksi sen muoto on moneen suuntaan vellova ruokaintoilu, jossa tieteelliset faktat nähdään korkeintaan mielipiteinä. Tätä viisautta edustavat taloudelliset väitteet lähiruoasta. 

Niiden mukaan perinteisessä elintarvikekaupassa kuluttajahintoja nostavat mutkikkaat välitysketjut. Se kuulostaa toki loogiselta: kun tuottajan ja kuluttajan välissä on kauppa eri portaineen, hinta nousee jokaisen napatessa oman voittonsa. 

Lähiruokaidealistien mukaan yksinkertainen lääke oli välitysketjujen oikominen. Kun tavara kulkee suoraan tuottajalta kuluttajalle, kuluttajahinnat laskevat tuottajan saadessa silti paremman katteen.

Taloustiede kiistää väitteen. Vaikka välitysketjun pätkät ottavat voittonsa, lopputuotteen hinta laskee, kun jokainen hoitaa osuutensa kustannustehokkaasti. Se on kaikkien monipolvisten tuotanto- ja välitysketjujen logiikka.

Elintarviketuotanto todistaa sen osaltaan. Lähiruokahan on ikivanha konsepti, sillä aikoinaan talonpojat kauppasivat itse tuotteensa markkinoilla. Järjestelmä hiipui, koska kuljetus ja vähittäismyynti nielevät paljon investointeja ja työtä. Välityksen jättäminen siihen paneutuneille oli edullisempaa. Tuottajien kannatti keskittää resurssit ydinosaamiseensa. Samalla tavalla on tuotannon kehitys edennyt kaikilla sektoreilla, analysoi taloustieteen klassikko Adam Smith jo 1700-luvulla.

Lähiruoka todistaa hänen olevan yhä oikeassa. Se on markettien tavaraa kalliimpaa. Tuottajat varmaan perustelevat hintaa korkealla laadulla ja ekologisuudella, mutta lähiruoan piti olla edullistakin.

Lähiruokaidealistit tuomitsivat talousasiantuntemuksen hengen voimalla. Virheen ovat kokeneet karvaasti ruokaa asiakkailleen rahtaavat tuottajat polttaessaan tolkuttomasti bensaa ja työtunteja korvauksetta. 

Nyt taloudellinen pakko ajaa lähiruoankin hakemaan kustannustehokkaita ratkaisuja kuljetukseen ja jakeluun – eli se muovautuu perinteisten välitysketjujen suuntaan vastoin alkuperäisiä haaveitaan. Se oli odotettavissa: minkään aatteen hehku ei kärvennä tieteen ja kokemuksen testaamia faktoja.

 

Heikki Ikonen
ikosenheikki61@gmail.com
Kirjoittaja on toimittaja, Tampere.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic