Uutiset

Tractatus blogico-philosophicus

Minäkin olen nyt päättänyt ruveta kirjoittamaan blogia.
Ei nykyään älyköksi muulla tavoin pääsekään. Koko sivistyneistö kuulemma bloggaa nyt ihan oikosenaan vuorokaudet ympäri. Ilmankos niitä tyyppejä ei meidän kylillä ole viime aikoina paljon näkynytkään.

No niin, missäs suunnassa se näppäimistö nyt olikaan… Jaaha, tuossa. Ei kun bloggaamaan siis.

Oletteko muuten koskaan panneet merkille, miten paljon näppäimiä näppäimistössä oikeastaan onkaan. On kirjaimia ja numeroita ja kaikenlaisia muita merkkejä. On siinä valinnanvaraa. Jos mieleen tulee kirjoittaa vaikka sana ”qwerty”, sen voi kirjoittaa pienillä tai isoilla kirjaimilla, ja aikansa harkittuaan voi napauttaa perään vielä vaikka huuto- tai kysymysmerkin.

QwErty!

Blogin kirjoittaminen on modernissa tietoyhteiskunnassa merkittävä… anteeksi, pohjetta kutittaa, raavin sitä hieman.

Pohjetta on kutittanut ennenkin, viimeksi muistaakseeni pari, kolme päivää sitten. Raavin sitä silloinkin. Mieleen tulee väistämättä kysymys, mahtaako sitä kutittaa taas huomenna.

Kerron tässä blogissa sitten huomenna, miten sen asian kanssa on käynyt, tosin ”huomennahan” on sitten oikeastaan jo ”tänään” sitten, kun sitä päivää eletään, ja ylihuomisesta katsoen ”eilen”, kun se on jo eletty.

Juuri tällaiset kirkkaat, välähdyksenomaiset oivalluksen hetket ovat elämässä mielettömän tärkeitä, ainakin minun mielestä.

No niin, missäs me olimmekaan. Ai niin. Ennen ei ollut blogeja. Nyt on blogeja. Eilen ruokana oli lihapullia. Tänään ruokana ei ole lihapullia, paitsi jos eilisestä jäi yli. Näin mä tän asian nyt koen.

Minusta luovuus on tärkeää. Luovuutta pitää minun mielestä kaikin tavoin edistää ja pyrkiä etsimään nimenomaan luovia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Mä en koskaan halua tyytyä tavanomaisiin ratkaisuihin vaan tavoittaa kaikista asioista nimenomaan se minun oman näkemyksen, joka on juuri mulle se henkilökohtaisesti oma juttu. Siksi minusta luovuus on niin tärkeää.

Joskus oikein pelottaa, kun tällaiset visiot leimahtavat päässä kuin pallosalamat. Ajatus on yhtaikaa syvä ja kirkas, niin kuin kaivo, johon on pudotettu… niin, no: vaikka nyt se pallosalama. Voikohan ihminen tulla liian älykkääksi?

Epäluovien ihmisten on varmaan vaikeaa ymmärtää tätä, mutta näin se vaan nyt on. Mistä minä en voi puhua, siitä on mun mielestä muiden vaiettava.

Ohhoh, olikohan tuokin mun oma oivallus? Joskus kyllä tuntuu, ettei minun luovuudellani ole mitään rajaa. Tämä bloggaaminen tuntuu vielä lisäävän sitä entisestään.

Ainakin näin mä tän asian nyt koen.