Uutiset

Tramppakuume ei hellitä

Toista sesonkiaan aloittelevan trampoliini jouset nitisevät, kun neljä nuorta miestä singahtelee Sairiossa kohti taivasta. Pihapiirin ”vanhemmat”, Sari ja Seppo Kukkonen istuvat muutaman metrin päässä aurinkotuoleissaan täysin levollisina. Ei sätkähtelyä, ei varoitushuutoja, ei ensiapulaukkua – ainakaan käden ulottuvilla.

– Totta kai olin aluksi tramppaa vastaan, kun pelkäsin, että sattuu ja tapahtuu, muistelee Sari vuodentakaisia tuntojaan.

Hän nieli kuitenkin mukisematta demokraattisen perheäänestyksen tuloksen, jossa yksi äiti-ääni hävisi neljälle mies-äänelle.

Alunperin trampoliinin hankintaa ajoi innokkaimmin Seppo, jonka oma harjoittelukausi jäi kuitenkin melko lyhyeksi.

– Ensimmäisellä hyppykerralla, vissiin ensimmäisen minuutin sisään, hän nitkautti selkänsä niin, että oli kuukauden kipeänä, nauraa Sari.

Jesse Järvisen (11) mielestä välineestä sai hyvän tuntuman reilussa kuukaudessa. Eikä tänä kesänä ole tarvinnut aloittaa samalla tavalla alusta kuin vuosi sitten.

– Mutta se on outoa, kun trampan jälkeen menee hyppiin maalle, niin ei pysty hyppiin yhtään!

Kaikenikäisten sula sopu

Nuoret miehet ovat välttyneet vakavammilta vammoilta. Muun muassa jalkapalloa, sählyä ja uimahyppyjä harrastavilla ovat nivelsiteet muutenkin kovilla, mutta rasitusvammat ovat parantuneet pitämällä lyhyitä taukoja. Mustelmat ja kyynärpäähiertymät tokenevat nekin muutamassa päivässä.

– Oon mä niskoille tullut joku viisi kertaa, mutta oon sitten vaan hetken levännyt. Jos korkeelta tippuu toisen päälle, niin se kyllä vähän sattuu, myöntää Jesse.

Joidenkin mielestä yksikin pomppija trampoliinilla on liikaa, Kukkosten pihapiirissä raja on vedetty viiteen, kuuteen.

– Yksin pomppiminen on aika tylsää, mutta kavereitten kanssa on tosi kivaa, sanoo Niko Hämäläinen (15).

Ison ryhmän kanssa hyppiminen menee usein painiksi, mutta periaatteessa rajana on oma mielikuvitus. Trampalla voi pelata polttopalloa, kehitellä volttisarjoja, kuivatreenata uimahyppyjä tai vetää narun kanssa pomppuharjoituksia.

– Se on hyvää motoriikkaharjoitusta. Mutta kivointa on katsella, kun eri ikäiset tulevat keskenään niin hyvin toimeen, sanoo Sari.

Innostus edelleen kova

Nuoret miehet uskovat, että tramppapomppiminen kiinnostaa tänä vuonna aivan yhtä paljon kuin viime kesänäkin. Pihan oman väki hyppii sään salliessa päivittäin ja naapurustonkin lapset useina päivinä viikossa.

– Kyllähän tossa aika kuuma tulee, mutta sitten pidetään taukoja ja käydään uimassa, sanoo Niko.

Tänä vuonna kausi päästiin aloittamaan jo ennen vappua. On kokonaan toinen asia, kestääkö trampoliini syksyyn asti.

– Yksi rauta on tosi paljon vääntynyt, kun on ollu liikaa kavereita. Jos se menee poikki, joudutaan ostaan uusi, sanoo Jesse.

Samaa epäilevät myös Sari ja Seppo, mutta jos oma pettää alta, löytyy hätäapu läheltä. Ihan jokaisella ei ole trampoliinia ihan omassa kaupunkipihassa, mutta sellainen löytyy ainakin kaverin mummolasta.

– Meidän mummolassa on ollu jo kaksi kesää. Me ei edes pyydetty sitä, kun se ostettiin, kertoo Miika Keskitalo (11).

Myös Jasse Laihasen (10) perheessä ajatus trampoliinin hankinnasta maalle Lammille tuli äidiltä. Keksinnön energiat syövä vaikutus saattaa viehättää myös vanhempia.

– Joskus hypittiin Jessen ja yhen Samin kanssa neljä tuntia. Käytiin välillä kaksi kertaa sisällä juomassa. Sen jälkeen tuli hyvin uni, virnistää Jasse. (HäSa)

Päivän lehti

28.5.2020