Uutiset

TTIP: Ehdoton KYLLÄ vai tiukka EI?

EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä vapaakauppasopimuksesta on neuvoteltu kolme vuotta. EK:n kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen ja TTIP-verkoston aktiivi Marissa Varmavuori kertovat, miksi he ovat TTIP:stä sitä mieltä kuin ovat.

Saila Turtiainen:

”Kannatan TTIP-sopimusta, koska se avaisi USA:n markkinoita meidän yrityksillemme. Toisin sanoen suomalaisyritykset pystyisivät toimimaan siellä lähempänä niitä ehtoja, joilla paikalliset yritykset toimivat.
Kun kaupanesteitä puretaan, yritysten kustannukset laskevat ja vienti lisääntyy. Sillä on positiivinen vaikutus talouskasvulle ja työllisyydelle Suomessa ja Euroopassa.

Kuluttajille kaupan vapauttaminen ja siitä seuraava kilpailun kiristyminen näkyy niin, että hinnat laskevat.

Yksi konkreettinen asia on tullien poistaminen. Tullimaksut ovat tällä hetkellä suhteellisen alhaisia, mutta joillekin yrityksille ne voivat olla isojakin kustannustekijöitä. Erityisesti vaatteissa, tekstiileissä ja elintarvikkeissa tullien poistaminen on iso juttu. 

Tänä päivänä, kun yritysten toimintaa on vähän siellä sun täällä, tullit voivat myös kertaantua. 

Myös tullausmenettelyihin liittyviä kaupanesteitä voidaan purkaa. USA:ssa on yllättävän raskas tullausmenettely. Maahantulotarkastukset saattavat kestää kohtuuttoman kauan, ja joskus tulli jäädyttää tuotteita ilman johdonmukaista syytä.

Tilastollisesti eniten ongelmia suomalaisyrityksille aiheuttavat USA:n markkinoilla sääntelyyn liittyvät kaupanesteet. TTIP:n avulla pystytään purkamaan aika paljon byrokratiaa. Kun ennen rajoilla oli vahvoja tullimuureja, tämän päivän kaupanesteet tehdään byrokratian ja lainsäädännön kautta. EU:n ja USA:n välillä on päällekkäistä sääntelyä. Yritys voi esimerkiksi joutua tekemään näille kahdelle markkinalle kaksi erilaista tuotetta, ja silloin tuotekehitykseen ja valmistukseen joutuu laittamaan paljon enemmän rahaa. 

Toinen iso kustannustekijä on se, että vaikka tuote on hyväksytty Euroopassa, USA:n päässä voidaan joutua tekemään sama tai mahdollisesti vielä raskaampi ja kalliimpi prosessi, vaikka vaatimusten taso olisi käytännössä sama.

Hyväksymismenettelyt voivat tuoda yrityksille merkittäviä ajallisia hidastuksia ja olla iso kustannustekijä. Sen takia TTIP:stä hyötyisivät erityisesti pienet yritykset. Isoilla on resursseja ja osaamista, ja ne tietävät keinoja suoriutua kaupanesteistä. Pienille taas sääntelyvyöry, joka USA:n markkinoilla odottaa, voi olla ihan konkreettinen syy olla lähtemättä sinne.

On hassua, että meillä ei jo ole vapaakauppasopimusta USA:n kanssa ottaen huomioon, kuinka tiivis ja keskinäisriippuvainen suhde meillä on. 

On aina positiivinen asia, kun kaksi samat arvot jakavaa aluetta haluaa tiivistää ja parantaa keskinäistä suhdettaan. Jos kykenemme tiivistämään yhteistyötä, olemme myös vaikuttavampia globaalisti. 

Kaupan vapauttamista ja kaupanesteiden purkamista tehtiin ennen isommalla porukalla Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. 

Nyt siellä ei enää kyetä sopimaan uusista kansainvälisen kaupan säännöistä, ja se on johtanut siihen, että kaikki tekevät omia kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksiaan. Käytännössä on syntynyt kilpajuoksu siitä, mikä maa pystyy tekemään parhaan vapaakauppasopimusverkoston. Euroopalla ei ole varaa jäädä jälkeen tässä kilpajuoksussa.

On totta, että TTIP-neuvotteluissa avoimuutta ei ole ollut tarpeeksi alusta lähtien. Tässä vaiheessa kaikkien pitää pystyä vaikuttamaan siihen, mikä lopputulos on, koska sille voidaan sitten sanoa vain kyllä tai ei. EU-komissio on parantanut avoimuutta kovasti, mutta USA ei ole ollut ihan valmis vastavuoroiseen avoimuuteen. Se on yksi syy siihen, miksi keskustelu on ollut niin hirveän kriittistä.

TTIP-sopimus olisi meille ehdottomasti hyödyllinen. Euroopan parlamentti ja jäsenmaat pitävät huolta siitä, että huonoa lopputulosta ei hyväksytä, ja komissio tietää tämän hyvin.”

Marissa Varmavuori Turtiaisen argumenteista:

”Väitteillä siitä, että TTIP-sopimus lisäisi työllisyyttä, ei ole edes komission teettämien vaikutusarvioiden valossa minkäänlaista pohjaa. Suomalaiset yritykset voivat aivan hyvin myös hävitä kaupan rakenteiden muuttuessa ja kilpailun lisääntyessä. Edullisempien kuluttajahintojen kääntöpuolena ovat heikommat palkat ja tuotteiden turvallisuudesta tinkiminen.

Sopimuksen puoltajat kehuvat usein EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä arvopohjaa. Silti sopimukseen ollaan ajamassa investointisuojaa, jolla on tarkoitus suojella sijoittajia vastapuolen tekemiltä poliittisilta päätöksiltä. On tiedossa, että Yhdysvallat on jo painostanut EU:ta tuontihelpotusten poistamisella, jos tämä ei suostu sopimukseen. Heikon tiedonsaannin ja laajamittaisen bisneslobbauksen vuoksi olisi ilman painostustakin aivan mahdollista, että parlamentaarikot hyväksyisivät yleisen edun kannalta epäedullisen sopimuksen.”

 

Marissa Varmavuori:

”Vastustan TTIP-sopimusta ensinnäkin siitä syystä, että neuvottelut on käyty epädemokraattisesti ja niitä on leimannut avoimuuden puute. Laajapohjainen julkinen keskustelu on edellytys demokraattiselle päätöksenteolle.

Avoimuuden vaateisiin on vastattu hyvin näennäisellä avoimuuden lisäämisellä. Euroopan komissio on julkaissut neuvottelupapereita, jotka kertovat ainoastaan EU:n position neuvotteluissa. Ne eivät kerro Yhdysvaltojen kannoista tai siitä, mihin neuvotteluissa on päästy.

TTIP-sopimus tarkoittaisi myös todella merkittävää vallansiirtoa demokraattisesti valituilta päättäjiltä ylikansallisille virkamies- ja riitojenratkaisuelimille. Vallansiirron kannalta kaksi merkittävintä osiota sopimuksessa ovat investointisuoja ja sääntely-yhteistyö.

Tulevaan sääntely-yhteistyöelimeen ollaan kutsumassa neuvonantajaryhmiä, eli käytännössä ollaan institutionalisoimassa lobbausta. Tämä tarjoaisi elinkeinoelämän intressiryhmille mekanismin, jossa ne saisivat etukäteen tietoa tulossa olevista sääntelyhankkeista ja voisivat vaikuttaa siihen, että tällaista sääntelyä ei tulisi.

Vaihtoehtoisesti ne voisivat antaa ymmärtää, että jos sääntelyä tulee, edessä on investointisuojan mahdollistama oikeushaaste.

EU-komission oma esitys investointisuojamallista pitää sisällään pitkälti samoja ongelmia kuin aiempi esitys. Se antaisi ylikansallisille sijoittajille erityisen oikeuden asettua kansallisen lainsäädännön yläpuolelle ja haastaa valtioita.

Mikä järkyttävintä, kansallisten lakien tai esimerkiksi kansainvälisten ihmisoikeus- tai ympäristövelvoitteiden sijaan riitojenratkaisuelimen tuomiot perustuisivat investointisopimuksissa määriteltyihin sijoittajansuojan standardeihin.
WTO:n puitteissa käyty kauppaneuvottelukierros on ajautunut umpikujaan sen vuoksi, että jotkut kehittyvät maat eivät enää suostu järjestelmään, jossa vain rikkaat maat hyötyvät kaupan pelisäännöistä. On julkisesti lausuttu, että TTIP-sopimus tulee ohittamaan tämän umpikujan ja asettamaan globaalit kaupan säännöt ja standardit. On täysin kestämätöntä, että ollaan tekemässä globaaleja standardeja, mutta kaikkia niitä maita, joita sopimus koskee, ei oteta mukaan sopimusneuvotteluihin.

Se, että suuryritykset ovat olleet yliedustettuina sopimuksen valmistelupöydissä, kuvaa hyvin sitä, kenen ehdoilla ja hyväksi sopimusta tehdään. Oikeudellisesti sitovat pykälät sopimusluonnoksessa liittyvät investoijien oikeuksiin, kun taas esimerkiksi kestävän kehityksen osiossa ei ole mitään sitovuutta.

Autoteollisuus on yksi niistä aloista, joiden on arvioitu hyötyvän sopimuksesta ja jotka ovat olleet sitä kovasti lobbaamassa. Se, että autoja rahdattaisiin USA:n ja Euroopan välillä lisääntyvällä tahdilla, olisi ilmastotavoitteiden kannalta tuhoisaa.

Yksi sääntely-yhteistyön piiriin kuuluvista aihealueista TTIP:ssä on tuotteiden merkitseminen. Meille lupaillaan, että TTIP ei tulisi heikentämään elintarviketurvallisuutta. Jos elintarvikkeiden tuotemerkinnät muuttuvat niin, että emme enää tiedä tuotteiden alkuperää ja sitä, mitä ne pitävät sisällään, lupaukset ovat tyhjiä.

Euroopassa tuotteiden on oltava todistetusti turvallisia ennen kuin ne pääsevät markkinoille. 

Yhdysvalloissa tuotteen täytyy ensin osoittautua vaaralliseksi, ja vasta sitten voidaan oikeusasteiden kautta tulla siihen tulokseen, että se on aiheuttanut haittaa. Kemikaalien osalta tämä näkyy niin konkreettisesti, että Euroopassa on yksin kosmetiikassa yli 1 000 kiellettyä kemikaalia ja Yhdysvalloissa vain tusinan verran.

TTIP:n on suunniteltu olevan niin sanottu elävä sopimus, eli allekirjoitushetkellä ei olisi vielä tiedossa, mitä kaikkia vaikutuksia sillä tulisi olemaan. Vaikka tässä vaiheessa sanottaisiin, että tiettyjä asioita ei tule tapahtumaan, sitä ei oikeasti voida varmuudella sanoa.”

Saila Turtiainen Varmavuoren argumenteista:
”EU:ssa ja USA:ssa on lähtökohtainen ero sääntelyyn. Meillä Euroopassa on kuitenkin sellainen harha, että oma sääntelymme olisi joka alueella johtavaa. Yhdysvaltojen sääntely voi joillakin aloilla olla Eurooppaa tiukempaa.

Eroista huolimatta EU:lla ja Yhdysvalloilla olisi paljon voitettavaa siinä, että molempien alueiden sääntelyviranomaiset tekisivät tiiviimpää yhteistyötä, oppisivat toisiltaan ja löytäisivät yhteisiä ratkaisuja uusiin haasteisiin.
EU:lla on nyt ja jatkossa viimeinen sana siitä, haluaako se markkinoilleen esimerkiksi geenimuunneltuja tuotteita.

Kaupanesteiden purkaminen ei tarkoita sitä, että EU:n tai Yhdysvaltojen pitäisi alentaa esimerkiksi ympäristön tai kuluttajien suojaa. TTIP-neuvottelut voidaan nähdä myös mahdollisuutena kehittää kansainvälisen kaupan sääntöjä ja varmistaa nykyisten korkeiden standardiemme yleistyminen.”