Uutiset

Tukivilppiepäilyt tutkittava perusteellisesti

Valtiontalouden tarkastusvirasto epäilee joidenkin suurkanaloiden kiertäneen määräyksiä ja nostaneen epärehellisin keinoin julkisista varoista maksettavaa maataloustukea.

Kyse on ensimmäisestä laajasta, yksittäiselle tuotannonalalle kohdistuvasta vakavasta epäilystä. Vuosien mittaan perusteetonta tukea arvioidaan nostetun useita miljoonia euroja.

EU:n komissio on useita kertoja patistanut maa- ja metsätalousministeriötä tehostamaan tarkastuksiaan. Tähän asti tukiväärinkäytöksiä on paljastunut vuosittain vain muutama. Nekin ovat rahasummiltaan vaatimattomia ja johtuvat pääosin huolimattomuusvirheistä monimutkaisten tukilomakkeiden täytössä.

Suomalaisia pidetään kaiken kaikkiaan rehellisinä ihmisinä eikä tiloilla käyvien tarkastajien määrän lisäämisen uskota tuovan julki merkittävästi lisää väärinkäytöksiä.

Siipikarjatalous, lihan- ja munantuotanto, on meillä enää hyvin harvojen tilojen tuotantosuuntana. Kanoja, broilereita ja kalkkunoita hoidetaan alle tuhannella tilalla pääasiassa Länsi- ja Etelä-Suomessa. Näistä kananmunia tuotetaan noin viidessäsadassa kanalassa, loput ovat keskittyneet lihantuotantoon, broilereihin tai kalkkunoihin.

Munituskanalat ovat jo vuosia rämpineet taloudellisissa ahdingossa. Munakilo on halpa kaupassa, mutta myös tilalla. Tuottajahinta ei ole aina vastannut edes tuotantokustannuksia.

Niinpä viime keväänä tuottajat ryhtyivät luovutuslakkoon ja aloittivat itse munien viennin paremman hinnan toivossa. Hintasopu löytyi viimein, mutta kiista osoitti sen, että ala painii kannattavuuskriisissä.

Tällaisessa tilanteessa kaikki keinot kannattavuuden parantamiseksi otetaan käyttöön. Heikkokaan taloustilanne ei missään tapauksessa oikeuta vilpillisiin keinoihin.

Nyt julkisuuteen tulleet epäilyt kohdistuvat kymmenkuntaan kanalaan. Tarkastajat ovat havainneet, että joissakin suuryksikössä toimii useita eri yrittäjiä, myös saman perheen tai suvun jäseniä. Yksittäinen tuottaja ei ole ylittänyt tukeen oikeuttavaa yli 20 000 kanan ylärajaa.

Suurkanaloiden omistajat ovat tähän asti olleet syytöksistä kovin vaitonaisia. Heidän edustajansa on julkisuudessa moittinut tukiehtoja ja lainsäädäntöä epätäsmällisiksi ja puutteellisiksi.

Jotkut kanalat ovat osakeyhtiömuotoisia eli etäällä perinteisestä perheviljelmiin perustuvasta maataloudesta. Huono kannattavuus on pakottanut suurentamaan yksikkökokoa, mutta säädökset ovat jääneet päivittämättä.

Oikeusvaltiossa kukaan ei ole syyllinen pelkän epäilyn takia. Koska siipikarjatilojen ja suurkanaloiden lukumäärä on kovin pieni, viranomaisten luulisi olevan helppo tehdä rajattuja täsmätarkastuksia tiloille, joiden epäillään syyllistyneen väärinkäytöksiin.

Asian selvittäminen juurta jaksain on välttämätöntä myös munantuottajille itselleen. Jo kourallinen yhteisistä säännöistä poikkeavia yrittäjiä leimaa koko tuotannonalan ja laajemminkin koko maatalouden.