Kolumnit Uutiset

Tulevaisuus on valoisa ja maailma on tässä

On ihanaa tarttua pelkästään positiiviseen uutiseen. Sellaiseen törmäsin joulunaluspäivinä luettuani norjalaisessa Aftenpostenissa näkyvästi olleesta, mediayhtiö Viacomin teettämästä The Next Normal-tutkimuksesta tuloksineen.

Tutkimus kertoo, etteivät 9–30-vuotiaat lapset ja nuoret olekaan ihan niin itsekeskeisiä, ahneita, julkisuudenkipeitä ja välinpitämättömiä kuin monesti syytetään.

Yhtiö haastatteli vuoden 2012 aikana yli 15000 lasta ja nuorta 24 valtiosta, sillä se halusi tietää, mikä näille Millenialseiksi kutsutuiksi elämässä on kaikkein tärkeintä.

Rahan tai maineen sijaan tulos oli yksimielinen. Onnelliseksi elämässä tekevät ennen kaikkea oma perhe sekä ystävät.

Vuonna 1982 tai sen jälkeen syntyneiden elinaikaa on leimannut ainakin terrori, erilaiset luonnonkatastrofit, teknologinen läpimurto sekä tietenkin talouskriisi. Jopa 68 prosenttia kyselyyn osallistuneista kokikin taloustilanteella olevan välittömiä vaikutuksia omaan elämään.

Tästä huolimatta jopa kaksi kolmesta kertoo olevansa elämässään ehdottoman onnellinen.

Ainakin suhde vanhempiin on nuorille usein läheisempi kuin vaikkapa heidän omilla vanhemmillaan omiinsa.

Nuoret ovat vanhemmistaan riippuvaisia usein paitsi rahallisesti, myös tunnetasolla. Jopa neljä viidestä nimesi oman äidin, isän tai sisaruksen parhaaksi ystäväkseen.

Oman perheen lisäksi myös sosiaalisen median kautta solmitut ja ylläpidetyt ystävyyssuhteet koettiin erityisen tärkeiksi.

Teknologia ja sen huima kehitys kolmen viime vuosikymmenen aikana onkin tehnyt maailmasta pienemmän.

Ainakin vielä me vanhimmat Millenialsit muistamme, kuinka kielitaitoa pidettiin vapaa-ajalla yllä kirjoittamalla kirjeitä ulkomaalaiselle kirjekaverille, jonka osoitteen oli saanut opettajalta pienellä paperilapulla.

Sitten, ihan yhtäkkiä, kaikki ihmiset maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta olivatkin toisistaan vain parin klikkauksen päässä.

Tämä näkyy myös suvaitsevaisuuden kasvussa. Kun vuonna 2006 puolet nuorista toivotti vieraasta maasta ja kulttuurista tulevat ihmiset tervetulleiksi omaan kotimaahan, vuonna 2012 näin teki jopa 73 prosenttia.

Ehkä tieto ei aina lisää tuskaa. Ehkä juuri maailmanlaajuiset kriisit, kuten sodat ja New Yorkin pommi-iskut, ovat saaneet nuoret ajattelemaan jopa aiempaa enemmän myös muita.

Myös kiinnostus esimerkiksi vapaaehtoistyötä kohtaan, joskin myös mahdollisuudet sen tekemiseen, ovat aiempaa huomattavasti paremmat.

Johtaako monikulttuurisuus sitten ennen pitkää kulttuurien yhdenmukaistumiseen? Vastoin yleistä luuloa nuorten ylpeys omasta kansallisuudesta on tutkimuksen mukaan jopa lisääntynyt lähes kymmenellä prosentilla viiden vuoden aikana.

Mietin, että tulevaisuus tuntuukin aika lohdulliselta. Ainakin uusi, tuleva vuosi tuntuu pelkästään odottamisen arvoiselta.