Uutiset

"Tuliko ritareille pissahätä taisteluiden aikana?"

Seitsemisenkymmentä lasta kuunteli hiiskumatta tunnin luennon keskiajan ritareista Lasten korkeakoulussa lauantaina Hämeenlinnassa. Väliin salista tosin esitettiin kysymyksiä tärkeistä arkisista asioista, kuten ritareiden pissalla käymisestä haarniskassaan tai hampaiden pesemisestä. Luennoitsijalta, yliopistonlehtori Meri Heinoselta, paikalla olleelta ritari Sergeiltä ja hänen mukanaan liikkuneelta lampurilta löytyi niihin vastaukset.

11-vuotias Isabel Lehtikallio on ritariluento mukaan lukien kuullut syksystä alkaen jo viisi lasten korkeakoulun luentoa ja aikoo mennä kuuntelemaan myös viimeisen, hyönteiselämän ihmeistä kertovan luennon viikon kuluttua.

-Äiti näki ilmoituksen lehdessä luennoista. On oikein mielenkiintoista oppia näistä asioista, hän sanoo.

Hämeenlinnan kesäyliopiston rehtori Jari Tiainen kertoo, että syksyllä Häme open campuksen kanssa yhteistyössä aloitettu lasten luentosarja on ollut menestys. Avaruusaiheinen ensimmäinen luento houkutteli paikalle peräti 90 vähän alle ja vähän yli kymmenvuotiasta lasta. Muille luennoille on osallistunut aika tasaisesti noin 70 lasta.

-Tämä on osa elinikäistä oppimista. Lapsille tarjotaan tilaisuus tutustua tieteellisiin esityksiin ja jokin siemen näistä voi jäädä kannustamaan vaikka tutkijan uralle, hän sanoo.

Kuluvan talven luennot ovat olleet ilmaisia. Jari Tiainen sanoo, että päätöstä ei ole tehty, mutta ensi syksyn luennoille voi tulla pieni maksu luentoa kohti. Hän myös pohtii, että joitakin luentoja voitaisiin pitää myös Forssassa ja Riihimäellä.


Tappelupukareista eliittijoukoksi

Ritariluennon johdannoksi Meri Heinonen kertoi lapsille Pyhästä Yrjöstä, joka pelasti kuninkaan tyttären surmaamalla lapsia syöneen lohikäärmeen. Pyhän Yrjön tarinassa yhdistyivät kaikki ritarien perushyveet, kuten heikkojen ja Jumalan puolustaminen sekä urhoollisuus. Varhaiskeskiajalla 900-1000-luvuilla ritarikulttuurin alkuaikoina ritarit tosin olivat ratsain liikkunutta tappelevaa ja mellastavaa sotilasjoukkoa, mutta vähitellen hyveet valtasivat alaa.

Sana ritari tulee eri kielten ratsastamista tarkoittavasta sanasta. Kyse oli siis ratsastavasta sotilaasta, joka oli oman herransa palvelija ja ritarien kulta-ajan 1000-1300-lukujen ihanteiden mukaan myös sorrettujen ja Jumalan puolustaja. Koska tarinoiden kertominen oli tuon ajan tapa valistaa ja viihdyttää, ritarit tietenkin olivat tarinoiden sankareita.

Sodankäynnissä he olivat armeijan iskujoukko, joka leveänä rintamana ratsasti haarniskoissaan peitset tanassa päin vihollista. Pyrkimyksenä oli aiheuttaa mahdollisimman suurta tuhoa perässä tulevan jalkaväen työn helpottamiseksi.


Ainoa naisritari päätyi roviolle

Ritariksi ei päässyt kuka vaan, vaan syntyperä ratkaisi. Ritarit olivat aikansa eliittiä. Piti olla ritarin poika, jotta pääsi seitsemän vanhana aluksi hovipojaksi joko omaan kotiin, mutta useimmiten jonkin toisen ritarin luo ja siitä noin 14-vuotiaana aseenkantajaksi. Koulutus ritariksi alkoi siis pikkupojasta ja sisälsi kaikenlaisia taisteluissa vaadittavia taitoja, mutta myös hovietikettiä, seurustelua ja muunlaista sivistävää opiskelua. Tosin ritarien hoveissa naisväki usein oli ritareita sivistyneempää ja naiset myös opettivat hovipoikia ja aseenkantajia.

Nainen ei voinut olla ritari. Poikkeus oli Orléansin neitsyenäkin tunnettu nuori ranskalainen Jeanne D’Arc, joka lyhyen aikaa johti ranskalaisten taistelua englantilaisia vastaan, mutta päätyi 19 vuoden ikäisenä noitana ja kerettiläisenä roviolle vuonna 1431. Yhtenä tuomion syynä oli pukeutuminen ritarin, siis miehen, asuun. Jeanne D’Arcin kohtalon todellinen syy oli poliittinen juonittelu ja se, että hänen entinen tukijansa ja Jeanne D’Arcin avulla kuninkaaksi noussut Kaarle VII myi hänen englantilaisille. Kerettiläisenä poltettu julistettiin pyhimykseksi vuonna 1920. (HäSa)