Kolumnit Uutiset

Tulitikkuleikit pitää nyt lopettaa

Politiikan mannerlaatat eivät tärähdelleetkään, vaikka Vasemmistoliitto ja Vihreät jättivät tasavallan hallituksen. Itse asiassa henki ja meno taisivat vain parantua, kun känkkäränkkäpuolueet pettivät porukan ja luikkivat oppositioon.

Oltakoonpa hallituksesta muuten mitä mieltä tahansa, vihreiden ja punavihreiden lähtö sekä muutama uusi ministeri kohottivat kummasti sen kykyä päätöksentekoon.

Nyt voidaan monista ennen niin aroista asioista puhua niiden oikeilla nimillä ja yrittää pelastaa se, mikä vielä pelastettavissa on.

Valtiovallan synkkä kirous turpeen yltä on hälvennyt ja pääkaupunkiseudun kivihiilipannut saattavat korvautua edes osittain kotimaisella energialla. Yltiöpäinen soidensuojelukin on menossa uuteen harkintaan. Susien hoitosuunnitelma on täydentymässä niin, etteivät häirikkösudet nauti enää ehdotonta koskemattomuutta.

Vihreät ja heidän siipeilijänsä ovat jo nostaneet kovan metelin, kun heidän kaikki urotekonsa hallituksessa nollataan.

– So what? tapaavat savolaiset ja Paavo Lipponen osuvasti kysyä. Tämä on politiikkaa eikä mikään kukkahattutätien kesäretki luomuniitylle.

Kenraalit ja reserviläiskerhojen maanpuolustusäijätkin voivat taas kallistaa päänsä rauhallisin mielin yön lepoon, sillä puolustusbudjetin himokarsinta on nyt loppu. Armeija saa lisää rahaa sotakalustoon ja kertausharjoitusten merkitys maanpuolustukselle on taas oivallettu.

Suhtautuminen armeijaan on Suomessa muuttunut, nyyhkyttääpä Vasemmistoliiton ryhmyri Annika Lapintie mitä tahansa. Hänen voimansa ei riitä lisärahoituksen torppaamiseen.

Donetskin ankarien tykistökeskitysten jyly hautaa alleen vaateet puolustusbudjettien leikkauksista koko Euroopassa.

Vaikka sota on kaukana, Ukrainassa saakka, se paisuttaa puolustusmenoja enemmän kuin taitavinkaan parlamentaarinen puolustuskomitea tai tasavallan presidentin kasakka-arvoitukset.

Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallitus selvisi perjantaina nippanappa, kolmen äänen turvin välikysymyksestä. Urho Kekkonen aikoinaan ja Kalervo Kummola viime lauantaina olivat vielä hallitustakin tiukemmalla, heidän voittonsa olivat vain yhdestä äänestä kiinni.

Kesänvanha pääministeri tietysti jännitti äänestystä rystyset valkoisina, mutta niin jännittivät oppositiojohtajatkin. Vaikka suu puhuu yhtä, mieli on vallan muuta.

Perussuomalaisten Timo Soini ja keskustan Juha Sipiläkään eivät suin surmin halunneet kaataa hallitusta ja uusia eduskuntavaaleja. Muistutus kuolevaisuudesta meni näinkin perille.

Vaalit ovat huhtikuussa ja sen on sovittava myös ruotsalaistuneelle veropakolaiselle Björn Wahlroosille, katsomosta huutelijalle.

Vahventuneen opposition on nyt syytä olla leikkimättä tulella ja pidättäytyä laatimasta välikysymyksiä. Näin pikkujoulujen aikaan kaikki kansanedustajat eivät ehkä kykene vielä iltapäivälläkään nappiaan painamaan.