Uutiset

Tulosopimuksesta riittävän kattava

Laaja työmarkkinarauha on ainakin periaatteessa taattu harvinaisen pitkäksi ajaksi.

Tulopoliittinen sopimus kypsyi allekirjoitettavaksi poikkeuksellisen monen mutkan ja sitkeän väännön jälkeen. Hokema erityisen hankalista neuvotteluista piti loppuun asti paikkansa. Takarajat ryskyivät lähes kaikissa syksyn tulokierroksen neuvotteluvaiheissa.

AKT:n bussilakko repi neuvottelut välillä poikki, mutta silloinkin oli selvää, että keskeisillä työmarkkinajärjestöillä on aitoa halua keskitettyyn tulosopuun.

Työnantajapuolen syksyinen tupo-haluton uhittelu jäi omaan arvoonsa. Etelärannan työnantajalinnakkeessa oltiin ilmeisesti sillä mielellä, että hyökkäys on ainakin aluksi paras puolustus. EK ja etenkin keskusjärjestön uusi toimitusjohtaja Leif Fagernäs osoittivat, että kokonaisuus säilyy hallinnassa lievästä neuvottelutaktikoinnista huolimatta.

AKT:n kaltaiset vastarannan räyhähenget luovat epäsopua, mutta kokonaisuus jyrää: työn hintaa ei voi hilata Suomessa määräämättömästi ylöspäin. Muuten kansainvälinen kilpailukyky laskee kuin lehmän häntä.

Vastuullista esimerkkiä osoitti tälläkin kertaa Metallityöväen liitto, joka hyväksyi eturintamassa tuposovun puheenjohtaja Erkki Vuorenmaan johdolla.

Keskitetyn ja tällä kertaa 2,5-vuotisen tulosopimuksen piirissä on yli 80 prosenttia palkansaajista.

Sopimus on riittävän kattava. Sen totesi Matti Vanhasen (kesk.) hallituskin, joka on luvannut palkansaajien pottiin veronalennuksia. Kevennykset eivät ole merkittäviä, mutta tyhjää enemmän.

Parasta tupossa on tälläkin kertaa lopputulos. Sillä ei ole niin väliä, miten sopuun lopulta päästiin. Jos osapuolille tuli taistossa hiertymiä, hoituvat ne pois aikanaan.

Laaja työmarkkinarauha on ainakin periaatteessa taattu harvinaisen pitkäksi ajaksi ja vieläpä niin, että kustannusten nousu on hitaampaa sopimuksen jälkipuolella. Kohtalaisen hyvässä suhdannetilanteessa työnantajat eivät voi moittia tupoa ainakaan kovin kitkerästi kustannustensa kasvattajaksi.

Ulkopuolelle jäi valitettavasti juuri sellaisia liittoja, joiden soisi pysyvän ruodussa. Ei pidä kummastella, miksi EK venytti sopimuksen lopullista allekirjoitusta saadakseen muutaman keskeisenä pitämänsä alan vielä mukaan.

Kuljetusalan jääminen pois on huolestuttavaa, koska pitkien etäisyyksien maassa kuljetuskustannusten osuus elinkeinoelämän kuluista on huomattava.

Paperiliitto oli ja on oma lukunsa, mutta jonkinlainen linjanmuutos on sentään tapahtunut. Aikaisemmin työnantajat halusivat paperiliiton ehdottomasti mukaan tupoon, jotta metsäteollisuuden työnantajilla olisi selkänojaa palkkamalttiin pääsemiseksi. Nyt metsäteollisuus tiettävästi uskoo, että sillä on tupon ulkopuolella paremmat mahdollisuudet itselleen mieluisaan sopimukseen.

Paperiliitto ei ennenkään ole peitellyt ulosmittaushalujaan. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ei ahneus ole vieläkään löytänyt rajojaan.

Päivän lehti

29.3.2020