Uutiset

Tumpelot vakoojat painetaan unohduksiin

Kylmän sodan aikana supervalloilla, Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla, oli tapana tavan takaa paljastaa toinen toistensa diplomaatteja vakoojiksi ja karkottaa heitä maasta.

Kriisit kestivät aikansa, uudet diplomaatit lähetettiin töihin asemapaikoilleen ja seuraavaan selkkaukseen asti elettiin kuin ennenkin. Kaikki tämä oli osa kauhun tasapainon diplomaattista merkkikieltä, jonka vivahteet kylmän sodan kumpikin osapuoli hallitsi tarkkaan.

Kun Yhdysvallat tällä viikolla ilmoitti pidättäneensä 11 Venäjän vakoojiksi epäiltyä henkilöä, Venäjä raivostui ensin aivan kuin kyseessä olisi ollut ensimmäinen kerta.

Suurvallan merkkikielen aakkoset eivät kuitenkaan ole Venäjältä kaikeksi onneksi unohtuneet. Pakollisesta raivostumisesta piti huolen ulkoministeri Sergei Lavrov, kun taas pääministeri – ja entinen vakooja itsekin – Vladimir Putin tiistaina käytti huomattavasti leppoisampaa kieltä keskustellessaan Yhdysvaltain entisen presidentin Bill Clintonin kanssa.

Teidän poliisinne ovat innostuneet liikaa, Putin tokaisi, mutta lisäsi saman tien, ettei hänen mielestään maiden välisille suhteille ole aiheutunut suurta haittaa. Samanlaista tyynnyttelevää viestiä lähetti maailmalle Valkoinen talo.

Venäjän ensireaktion rajuutta voi selittää sillä, että vakoiluepäily tuli julki heti presidentti Dmitri Medvedevin Washingtonin-vierailun jälkeen. Presidentti Barack Obama tiesi epäilyistä jo syödessään sulassa sovussa hampurilaista Medvedevin kanssa.

Olettaa sopii, että Obama kielsi asian julkistamisen ennen Medvedevin lähtöä, hänellä kun on käsissään ulkopoliittisia ongelmia muutoinkin jo aivan riittävästi. Venäjälle tilanne oli joka tapauksessa nolo, ja sitä suurvaltana esiintyvä valtio ei suvaitse.

Kaikesta päätellen, ja kaikesta huolimatta, kylmän sodan ajoilta tuttua koreografiaa noudatetaan nytkin, ja asian annetaan painua unohduksiin. Kummallakaan osapuolella ei ole syytä kiristää keskinäisiä välejä, päinvastoin. Valtioiden suhteita ohjaa nyt pikemminkin keskinäisen riippuvuuden kuin kauhun tasapaino.

Kohuttu vakoojarinki ei sitä paitsi edes saanut aikaan mitään, tiesi sanomalehti New York Times. Salaisten viestien lähettely kirjoitettuna näkymättömällä musteella tänä satelliittien ja digitaalisen tekniikan aikana kuuluu mieluummin Tampereen vakoilumuseoon kuin supervallan salaisuuksien nuuskimiseen. Ei ihme, että näillä eväillä he eivät onnistuneet toimittamaan Moskovaan ensimmäistäkään valtiosalaisuutta.

Vakoojat olivat taitamattomia ja saamattomia, Yhdysvaltain viranomaiset taas hosuivat asian julkistamisessa. Tekeville sattui molemmin puolin. Tapaus ei maailmaa kaada mutta muistuttaa siitä, että Venäjä ja Yhdysvallat eivät suinkaan lopettaneet toistensa urkkimista tarpeettomana vain siksi, että Berliinin muuri purettiin.

Päivän lehti

5.4.2020