Uutiset

"Tunteet ne on mirrilläkin"

Kissakarkotin häätää ei-toivotut vieraat lempeästi pois.

– Laite on säästänyt varmasti jo monen kissan hengen, sanoo lahtelainen Satu Jämsä.

Hän osoittaa kukkapenkin nurkkaan tuikattua kissakarkotinta. Pienen vempaimen lähistöllä liikkuva ihminen huomaa laitteen toimiessa vain punaisen merkkivalon, mutta kissa kuulee epämiellyttävän korkean äänen ja liukenee paikalta ilman erillisiä kehotuksia.

Lasten hiekkalaatikoilla ja puutarhapenkeissä näkee harmillisen usein kissojen jätöksiä ja merkkailuja. Osa tähän tympääntyneistä on turvautunut jopa kiviin ja myrkkyihin häätääkseen ei-toivotut vieraat pihaltaan, ja silloin naapurisopu taatusti järkkyy.

Korkeita ääniä päästelevä laite on eläinystävällinen ja näppärä tapa pitää kissat loitolla. Kissa oppii nopeasti, ettei alueelle kannata mennä.

– Tämä toimii 90 prosenttiin kissoista. Ainoastaan huonokuuloiset ja kuurot kissat eivät reagoi laitteeseen.

Laite havaitsee kuuden metrin alueella liikkuvan kissan sen ruumiinlämmön perusteella ja alkaa päästää äänimerkkejä. Luonnoneläimiin, kuten jäniksiin ja lintuihin laite ei toimi.

Linnunpelättimen tavoin kissa saattaa kuitenkin tottua laitteeseen, vai saattaako?

– Ei. Ääni on kissan mielestä aina yhtä epämiellyttävä. Jos kissa on kuitenkin pitänyt aluetta reviirinään pitkään, saattaa mennä tovi, ennen kuin se uskoo, ettei sinne ole asiaa.

Jämsän mukaan kissavieraista eroon haluavien kannattaa muistaa, että ikävyyksien tekeminen kissalle aiheuttaa omistajalle huolta ja surua, sillä eläin on kuitenkin pääsääntöisesti jonkun lemmikki.

– Tunteet ne on mirrilläkin. Tuskin kukaan haluaa tahallaan tehdä eläimelle pahaa esimerkiksi kivittämällä sitä pois pihaltaan. Tämä on lempeä häätötapa.

Ajatus lähti eläinrakkaudesta

Jämsän perheessä on kolme kissaa, jotka saivat perheen edellisessä, metsän läheisyydessä olleessa asuinpaikassa liikuskella vapaasti ulkona. Tassuttelijat eksyivät kuitenkin liian usein naapurin kukkapenkkeihin sekä yrttitarhoihin mylläämään ja merkkailemaan arvokkaita kasveja.

– Jokin ratkaisu ongelmaan piti löytää. Kokeilimme kaikkea aina erilaisista tuoksuista kahvinpuruihin, mutta ne eivät tehonneet, Satu Jämsä sanoo.

Surffailtuaan tarpeeksi kauan internetissä Jämsä löysi viime keväänä ratkaisun, jonka kerrottiin olevan erittäin yleinen Isossa-Britanniassa.

– Ajattelin, ettei brittikatti ole suomalaista kummempi ja hankin laitteen. Taustalla oli kuitenkin ensisijaisesti eläinrakkaus ja eläinten hyvinvointi.

Sittemmin vempaimet ovat levinneet paitsi Jämsän kotitalouteen myös heidän välityksellään sadoille muille eläintenystäville. Laitteen hankkineilta tullut palaute on ollut myönteistä, sillä kissaongelmista on päästy eroon.

Välillä puheenaiheeksi nousee se, pitääkö kissojen ylipäänsä saada ulkoilla vapaasti. Satu Jämsällä on tähän vankkumaton mielipide.

– Kissa on luontaisesti saalistaja ja se pitää rotat, myyrät ja rastaat loitolla pihoilta. Kissa on siis hyötyeläin, ja se nauttii seikkailusta ulkona. Tiuhaan asutetuilla ja liikennöidyillä alueilla kissaa ei kuitenkaan kannata laskea ulos. (HäSa)