Uutiset

Tunteet sivuun, kun tupakasta puhutaan

Suomesta yritetään pikkuhiljaa tehdä täysin savutonta paikkaa elää. Tavoitetta voi pitää järkevänä, koska pitkäaikaisen tupakoinnin seuraukset ovat kivuliaita ja kuolettavia, eikä kukaan kai toivo moista itselleen tai rakkailleen.

Kaikki tupakointia koskeva herättää ihmisissä voimakkaita tunteita, ja tunteet värittävät aiheesta käytävää keskustelua. Mielipidekirjoittelu monien lehtien yleisönosastoilla ja internetissä on paitsi viihdyttävää myös ärsyttävää luettavaa.

Tupakan puolestapuhujat
muistuttavat oikeudestaan elää valitsemallaan tavalla, ja kieltolakivertauskin on jo heitetty kehiin. Jotkut puolestaan vertaavat tupakoinnin terveyshaittoja alkoholiin. Alkoholi suomalaisia vasta tappaakin, joten tupakointiin on tästä näkökulmasta typerää takertua.

Tupakoinnin vastustajat ovat oikeutetusti huolissaan omasta ja lastensa terveydestä. Toiset sen sijaan vaativat lähinnä periaatteesta oikeutta olla altistumatta tupakansavulle niin kotiparvekkeellaan, ulkoilmakonserteissa kuin kaikkialla siltä väliltä.

Keskustelua seuratessa
itseäni alkaa ihmetyttää: minkä vuoksi kaikesta pitää tehdä niin suuri numero? Pienet häiriötekijät, kuten ihmiset, musiikki ja tupakansavu nyt vain kuuluvat kaupunkielämään. Jos tällaiset realiteetit saavat aikaan takakireyttä ja tykytystä ohimoilla, kannattaa harkita rentouttavia hoitoja tai muuttoa maalle, jossa lähin sauhutteleva naapuri asuu useamman kilometrin päässä.

Jos naapurin tupakointi parvekkeella häiritsee, siitä voi varmaankin huomauttaa asianosaiselle suoraan. Myös tupakoitsijoiden on joustettava, koska ei tästä asiasta kai kenenkään kannata tehdä elämää isompaa ongelmaa. Loppujen lopuksi tupakointi ei Suomessa edes ole ongelmista suurin.

Myönnän kyllä,
että itsessänikin monet tupakointiin liittyvät asiat herättävät tunteita. Kesäyönä avonaisesta ikkunasta huoneeseen leijaileva tupakansavu saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Mieleeni muistuvat ne illat lapsuudesta, kun makasin sängyssä valveilla, ja takapihalla tupakoivan isän savukkeesta levisi tuoksu sisälle huoneistoon. Tupakanhaju tarkoitti, että isä on paikalla ja kaikki on hyvin.

Sentimentaalisuuden puuskissani toivon, että tupakointi ei lopu Suomessa koskaan, vaikken itse poltakaan. Haluan edelleen nukahtaa ulkoa leijuvaan tupakantuoksuun, siihen tuttuudessaan turvalliseen.

Ehdoton suosikkini
keskustelupalstoilla on kuitenkin argumentti, jonka mukaan tupakointia ei voi tuomita ainakaan kansantaloudellisin perustein. Mitä pidempään ihminen elää, sitä suuremmiksi hoitokustannukset kasvavat. Tupakoitsijat puolestaan tunnetusti kuolevat nuorempina. Jos lisäksi otetaan laskuihin eläkkeet, voi tupakointia oikeastaan pitää vastuullisena tekona tulevia sukupolvia ajatellen.

Rationaalisia vasta-argumentteja edelliselle perustelulle löytynee varmasti koko liuta, ja tällainen keskustelu uskoakseni voisi viedä asioita oikeasti eteenpäin.

Päivän lehti

19.1.2020