Kolumnit Uutiset

Tunteita ja egoa hallitaan tavaroilla

Petri Luukkainen teki dokumenttielokuvan Tavarataivas. Mies päätti luopua kaikesta roinasta ja vei kaikki tavaransa varastoon. Hän sai hakea sieltä yhden tavaran kerrallaan. Nyt hän pystyykin laatimaan 50 tärkeimmän tavaran listan nopeasti.

Projektin aikana Luukkainen ymmärsi, että hän hankki monia asioita kuvaamaan itseään. Sen sijaan tunteet ostamisen taustalla jäivät käsittelemättä.

Nykyään ostaminen on monille tapa käsitellä tunteita. Kun harmittaa, hankitaan jotain kivaa piristykseksi. Ostamalla myös palkitaan omaa egoa, kun jossain asiassa on onnistuttu. Kierre on valmis. Aina on lupa vähän hemmotella itseään.

Ostaminen on vieläpä tehty niin kovin helpoksi. Jos ei pääse kauppaan hiplaamaan mitään, aina auki olevat nettikaupat palvelevat. Jos kotimainen tarjonta ei riitä, voi klikata auki ulkomaalaiset unelmat ja tehdä pari tilausta.

Vain raha on rajana, mutta tunteiden vuoristoradassa ei silläkään ole aina niin väliä. Luottokorttia on helppo vinguttaa hyvän olon saadakseen – edes hetkeksi.

Luukkaisen kymmenen tärkeimmän tavaran lista on seuraava: Pyörä, läppäri, rinkka, virveli, saappaat, kauluri, pipo, villasukat, päiväkirja, hammasharja.

– Siis ei edes kalsareita, tokaisi yksi mies lukiessaan listaa.

Kalsareita tai ei, on mielenkiintoista miettiä omaa listaa. Se tuntuu mahdottomalta, koska moniin tavaroihin on kiintynyt. Asiaa on ehkä helpompi lähestyä, kun miettii matkalle lähtöä. Mitä pakata mukaan, jos tietää olevansa vaikkapa puoli vuotta pois kotimaisemista?

Villasukat. Hyvät kengät. Hammasharja. Puhelin. Laturi. Ripsiväri. Muistilehtiö. Kaulahuivi. Luottokortti. Kirja.

Asiaa miettiessä huomaa, että tarvitsee sitä ja tätä. Jo pelkästään lentokoneeseen mukaan otettava käsimatkatavaralaukku on niin ahdettu, että. Minigrip-pussi pullistelee purnukoita, ja varavaatteetkin tarvitsee olla, ainakin alusvaatteet. Ihan varmuuden vuoksi.

Kun ostetaan kaikkea kivaa, taistellaan samaan aikaan siitä, mihin kaikki roina mahtuu. Suomessakin on jo muutaman vuoden ollut uusi ammattiryhmä: järjestelijät, jotka tulevat avuksi sitten, kun kaaoksessa ei enää itse selviä tai ei sitä itse halua ratkaista.

Se kertoo siitä, että elämänhallinta on lipsunut. Aina tarvitaan joku avuksi. Joko ostaminen tai joku ihminen, joka järjestelee tavarat ja auttaa pitämään kaaoksen hallinnassa.

Järjestelijät kertovat usein, että ylimääräisestä tavarasta ei haluta luopua, syystä tai toisesta. Se pönkittää statusta, sillä on tunnearvoa tai sitä saattaa joskus tarvita. Tai sitten tavara on muisto, jota halutaan vaalia.

Petri Luukkainen kertoo (HäSa 31.1.), että vuoden ostolakossa hänen teki mieli ostaa tavaroita, etenkin silloin, kun oli paha mieli. Kun se ei ollut mahdollista, kaikenlaiset ajatukset piti ratkaista pään sisällä.

Nostan hattua. Olisi terveellistä myös monelle meistä.

Päivän lehti

7.4.2020