Uutiset

Tuntematon Halonen

Vuonna 1998 ilmestyi jo tuolloin tunnetun televisiotoimittaja Hannu Lehtilän kirja ”Tuntematon Koivisto”. Ilmestyttyään kirja sai hyvät arvostelut. Kirja perustui suurelta osin ennen julkaisemattomiin dokumentteihin. Presidentti Koiviston elämästä käsiteltiin vuosikymmenten ajalta asioita, jotka olivat monille lukijoille uusia.

Vuosi sitten tämä sunnuntai-illan tv:n vaalivalvojaisten asiantuntijana kuultu toimittaja Lehtilä kirjoitti kirjan ”Tarja Halonen – Yksi meistä”. Viime lokakuussa kauppoihin tulleen kirjan nimi olisi yhtä hyvin voinut olla otsikossa mainittu ”Tuntematon Halonen”. Kirja perustuu tekijän ja presidentin kahdenkeskisiin keskusteluihin ja tuo lukijalle uusia näkökulmia presidenttiin niin vallankäyttäjänä kuin ihmisenä.

Hämeen Sanomien yleisönosaston kirjoituksissa on otettu kantaa kirjan sisällöstä ja Tarja Halosen henkilökuvasta. Kannanotot ovat riippuvaisia siitä, ”minkä värisillä silmälaseilla” kirjaa on luettu. Luin kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen. Lasini olivat kirkkaat.

Kirja antoi tiiviissä muodossa monipuolisen kuvan Tarja Halosen toiminnasta tasavallan presidenttinä sekä tätä korkeaa virkaa edeltävistä tehtävistä valtioneuvoston jäsenenä ja kansanedustajana. Kirja kertoo hänen koko työuransa ja toimintansa hämmästyttävän lukuisissa kansalaisjärjestöjen luottamustehtävissä.

Koivisto-kirjan johdannossa Lehtilä sanoo: ”Mauno Koivisto on isänmaallinen mies. Tätä piirrettä korosti lähes jokainen jonka kanssa kirjan tekemisestä keskustelin.” Tarja Halonen kuvaa omassa Lehtilän kirjassaan viime keväistä toukokuun 9. päivän aamun tunnelmaa Moskovassa. Valtiollista linjaa noudattaen presidenttipari oli siellä muiden läntisten valtiojohtajien tavoin.

Punainen tori pursui neuvostoaikaista voimaa. Paraati eteni perinteiseen tapaan, kunnes tuli jotain, joka palautti ajatukset talvi- ja jatkosotaan. Punaisellatorilla marssi myös pari joukko-osastoa sodanaikaiset asepuvut päällä. Ehkä asepuvut piippalakkeineen olisivat vielä menneet, mutta kun joukot ohimarssinsa aikana huusivat myös sodanaikaisia hyökkäyshuutojaan; ”uraa, uraa, uraa!”, nousi pala kurkkuun.

Sotatalvena 1943 syntyneen presidentin silmät sumenivat kyynelistä. Hän kääntyi vieressään istuvan puolisonsa puoleen, puristi tätä käsivarresta ja sanoi hiljaa: ”Tuota huutoa isämmekin joutuivat kuulemaan.”

Isänmaallisuus käsitteenä on moniulotteinen. Edellä oleva antaa vastauksen yleisönosastokirjoituksissakin kyseenalaistettuun Halosen suhtautumisen erääseen isänmaallisuuden ulottuvuuteen.

Menestymisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella sekä suhteista ja vuorovaikutuksesta elinkeinoelämän kanssa kirja antoi minulle toisenlaisen kuvan kuin mitä jotkut yleisönosastoon kirjoittavat olivat saaneet.

Kansa valitsi ja Suomi sai presidentin, joka ei ole minkään puolueen jäsen. Toisin kuin kaikki muut presidenttiehdokkaat. Vastakkainasettelun aika ei sittenkään ollut ohi.

Kalevi Rajala

Hämeenlinna